lauantai 11. syyskuuta 2010

Tokoa vai ei?

Jaa-a. Pentua suunnitellessa olin sitä mieltä, että tokoa en tule harrastamaan. Tottista kyllä, mutta tokoa en. Koiralle luonnotonta hinkata niitä tassujen liikkeitä. Titoa opettaessa huomaan kuitenkin olevani sen verran kunnianhimoinen, että toko hivuttautuu huomaamatta mukaan.

Tähän mennessä ollaan harjoiteltu eteen tulemista, kun istun V-asennossa tuolilla. Leuka pitkänä tullaan jo tiiviisti istumaan. Hankalinta on, kun en näe, onko toinen etutassuista ilmassa. Tito tuppaa sitä nostamaan välillä. Kohta otetaan peili avuksi, jos ei muu auta...
Titon kanssa olen ajatellut tehdä paljon tätä harjoitusta ja nousta vähitellen seisomaan vasta, kun tulee jalkojen väliin vauhdilla joka kerta. Eihän tässä pitäisi kiire olla. Vinon ja väljän asennon korjaaminen on ärsyttävää.

Perusasentoa on harjoiteltu viime aikoinan liian vähän, mutta eilen huomasin pikku tauon tehneen ihan hyvää. Pari kertaa pyörittiin ämpärin päällä ja sen jälkeen yritin etsiä matalampaa alustaa. En löytänyt mitään pyöreää, joten otin riskin ja kokeilin suoraan ämpärin kannella. Selvästi tyhmä ratkaisu ja päädyin kirjaan. Kirjan avulla Tito tajusi taas, mitä pitää tehdä. Jälleen ahnehdin ja ajattelin mennä "tielle" seisomaan, jotta Tito "törmää" jalkoihini oikeassa kohdassa. Törmäsihän se, mutta juttu meni omalta osaltani sähläämikseksi. Palattiin siis ihan kirjan päällä pyörimiseen. Sitä harjoitellaan nyt jonkin aikaa ja kohta päästään itse asiaan. Tällä tekniikalla pitäisi saada hyvät käännökset ja Tito on näyttänyt jo lupaavia suorituksia. Voi olla, että joudun varsinaisen perusasentoon tulemisen opettamaan kuitenkin erikseen, jotta siitä tulee vauhdikas.

Seuraamista en ole varsinaisesti vielä lähtenyt opettamaan. Olen palkannut, kun on liikkeessä tullut ottamaan kontaktia ja sen Tito tekee hyvin. Välillä Tito eksyy täydelliseen seuraamiseen ja siitä olen antanut JP:n tai kivan leikkituokion.

Istuminen täytyi opettaa kokonaan uusiksi. Olin vahvistanut Titon oma-aloitteista istumista, mutta tajusin pennun istuvan "väärin". Tito menee itsestään istumaan niin, että se vetää takajalat alleen ja pitää etutassut paikoillaan. Nyt olen käsiohjauksella opettanut istumaan takajalkojensa päälle. Vähän harmittaa, että piti "sortua" käsiohjaukseen, mutta eiköhän tästä selvitä. // Nyt olen katsonut useamman videon tokon MM-kisoista ja Tito saa tästä lähtien vetää ne takajalkansa suppuun. Jos Tito oppii käskystä istumaan tilanteessa kuin tilanteessa, olen oikein tyytyväinen.

Muita liikkeitä ajatellen olen vahvistanut paikalla pysymistä, lelun perään juoksemista luvan saatuaan ja sen hakemista, hyppimistä, kontaktia ja ihan perusasioita. Kontaktia olen vahvistanut varmasti eniten - pari sataa kertaa päivässä. Nyt Tito pitää kontaktia jo pidempään ja naksautan aikaa vaihdellen 1-10 sekuntia.

3 kommenttia:

  1. Ootpa paljon jo ehtinyt Titon kanssa tehdä, teillä on varmasti hyvät edellytykset lähteä kohti yhteisiä harrastuksia ;)

    PS. Kukka-koiria syntyi viisi penneliä, joista narttuja oli neljä! Mutta eipä tosiaan innostuta liiaksi, pennun saamisesta ei mitään takeita ikävä kyllä.

    VastaaPoista
  2. Julle: JP:tä käytän lyhenteenä Jackpotista. Jos koiralla selvästi välähtää ja se tekee todella hienosti, se saa suuremman palkinnon. Tähän on myös yleensä hyvä lopettaa kyseinen treenikerta, jotta lopetetaan onnistumiseen. Ulkona Tito saa JP:n, kun juoksee lujaa luokse. Näin ollen on selvästi kannattavampaa tulla lujaa luokse kuin löntystellä vähitellen kohti. ;)

    Emmi: Oi, nyt peukut ja varpaat pystyssä, että tärppää. Ehkä odotus ja kova työ vihdoin palkitaan. Toivotaan ainakin niin.

    VastaaPoista