Lapissa #7 - The Final Countdown

Viikko sitten palasimme Lapista ja arki on jo kovaa vauhtia käynnissä. Talvilomalta sain paljon uutta energiaa, villejä ideoita ja uutta tarmoa suunnitelmiini. Koska ensimmäinen Lappi-teksti käsitteli ajatuksia reissun alusta, kokoan tähän vielä muutaman ajatuksen, jotka ovat tulleet reissun aikana tai sen jälkeen.

Koirien ruokinta - jatkossakin reippaasti ruokaa mukaan, koska kulutus näyttäisi olevan selvästi korkeampaa tällaisella reissulla. Napsujen lisäksi tuoretta lihaa. Levillä ostin marketista ihan poistolihoja ja kuppiin humahti fileitä sekä paisteja useana päivänä.

Tein virheen ja tilasin ruokaa liian myöhään ennen reissua eivätkä meidän tutut ruoat ehtineet mukaan. Nappasin kuitenkin eläintarvikeliikkeestä lähes kopioksi tietämääni ruokaa. Noooh, Titolle ruoka ei tuottanut mitään ongelmia. Totin kanssa BOOOM!

Totin etutassut räjähtivät loppureissusta niin pahasti, että se repi ulkona verisiä jääpaakkuja hampaillaan anturoiden välistä. Great! Kuvassa tassut ovat jo vähän paremmat, koska on päästy kotiin ja saatu tuttua ruokaa naamaan sekä Basibact-jauhetta ja pihkaöljyä tassuihin. Nyt viikon jälkeen tuota mustaa möhnää on enää vain tuon märän kohdan ympärillä ja tassut näyttäisivät olevan selvästi parantumaan päin.

Koirien palautuminen - Tähän minun tulee oikein erikseen keskittyä ja muistaa, että koirat tarvitsevat lepoa, vaikka olisinkin kovin innoissani esim. niistä vetopuuhista. Nyt pojat saivat muutamankin päivän perätysten käydä ulkona vain pissatuksilla tai kävelemässä pientä lenkkiä ilman kovaa riehumista. Bot-loimet heitin pidempien lenkkien jälkeen niskaan ja pojat saivat nukkua isossa kylppärissä, jossa oli lattialämmitys. Muualla mökissä olisivat muuten maanneet vain paikoissa, joissa lämpötilat alkoivat miinusmerkillä.

Tassut, kylmyys ja paakkuuntuva lumi - Netissä pyöri paljonkin uutinen, jossa kehotettiin välttämään "pakkasövereitä" koirien kanssa ja suositeltiin kovilla pakkasilla vain vartin ulkoiluja kerrallaan. Öh? Eipä noita koiria voi yleistää yhdeksi eläimeksi, joka pärjää vain tietyllä tavalla ulkona pakkasilla. Osa kestää kylmää paremmin kuin toiset. Osa koirista löytää sisäisen pentunsa vasta, kun pakkasta on edes se -15 astetta. Niille siunaantuu jostain tarhalaisen verran energiaa ja vaikuttaisivat hurraavan siedettävien ulkoilusäiden vihdoin saavuttua. Ja sitten on yksilöitä, jotka joutuu kiskomaan lähimmälle puskalle tekemään tarpeitaan, koska ne haluavat mahdollisimman nopeasti takaisin sisään.

En näe mitään syytä haudata koiriani neljän seinän sisään, jos ne näyttävät tykkäävän ja pärjäävän ulkona varsin hyvin. Pakkasilla ulkoillaan ja koirien kuntoa seurataan.

Tassuja huolsin reissussa epäsäännöllisesti. Tassusalvaa olin ottanut mukaan ja sitä hieroin useampana iltana koirien tassuihin. Samalla tarkistin kynnet, anturoiden ja raajojen kunnon muutenkin. Oli muun muassa havaittavissa, että umpihangessa rämpiminen oli tehnyt muutaman naarmun poikien vähäkarvaisiin nivusiin. Sipaisin niihinkin tassusalvaa.

Kynnet olin leikannut juuri ennen reissua, mutta eihän se nyt riittänytkään ja näyttivät jo puolessa välissä mielestäni liian pitkiltä. Suht' lyhyinä tykkään kynsiä yleensä pitää ja toisinaan viitsin niitä jopa viilailla niin lyhyeksi kuin ydin antaa myöten. En ollut tajunnut ottaa kynsisaksia mukaan, joten marketista ostettiin uudet. Onko teilläkin viidet kynsisakset?

Lumi paakkuuntui lenkeillä nopeasti tassuihin. Aina, kun pojilla oli tekemistä eli puiden kaatamista, juoksemista tai lelujen kanssa leikkimistä, paakut eivät olisi vähempää voineet niitä kiinnostaa. Hetken seisahdus ja O-M-G, paakut olivat ainoa asia maailmassa. Onneksi molemmat tulevat näissäkin totutusti pyydettäessä luokse ja antavat ottaa paakut pois. Ajattelin, että parempi minun on niitä repiä, koska kavereiden oma kuola vasta karvoihin jäätyykin...

Paakkujako?

Tassukarvojen leikkaaminen on aina ollut mielestäni hankala aihe. Tuntuu, että niistä tulee leikattaessa pehmeämmät ja pidemmät. Yksi puhelu riitti kuitenkin vakuuttamaan minutkin ja nips naps karvat lyhenivät. Tiedättehän ihmistyypin, joka voi sanoa teille mitä vain ja opetuslapsen tavoin uskotte kaiken. Reijo Jääskeläinen oli sellainen jo 14 vuotta sitten eikä teräsmies ole yhtään vähempää tänä päivänäkään. Pari puhelua ja käynti hänen luonaan vakuuttivat tämän pikkutytön jälleen kerran.

Reissulelut - kannattaa valita järkevästi. Mukaan sellaisia, jotka saavat kadota esim. lumihankeen. Meillä jäi Titon lemppari eli Kong Bounzer eräälle öiselle tähtitaivaslenkille. Sitä etsittiin ja etsittiin, mutta niin vain kävi, että hanget korkeat nietokset imaisivat lelun sisäänsä. Ei auttanut puolen tunnin kompurointi otsalampun kanssa.

 

Vetovarusteet - Mukaan kannattaa ottaa kaikki, mitä löytyy. Tilanteet muuttuivat meillä joka kerta! Sparkin ohjaustangon jääminen mäntyyn ei ollut harkittua, mutta sen lisäksi liinojen kanssa oli monenlaisia ratkaisuja. Ensin halusin saman liinaratkaisun kuin Titolla ja Totilla oli muistini mukaan viime talvena meidän harjoitellessa vetoja. Eli Tito edellä ja Totti takana. Niin, ettei Totilla ole seisinkiä. Jälkimmäinen, jotta voin seurata Totin jaksamista erikseen. Se on vetänyt niin vähän, että vaikka intoa on, päätä ja kuntoa ei kyllä senkään vertaa.

Sitten halusin kokeilla molemmilla saman mittaisia eli menivät "viuhkana", mutta edelleen ilman seisinkiä. Sitten kokeiltiin samaa, mutta koirien ollessa lähempänä kelkkaa. Ja lopuksi koirat seisingillä vierekkäin ja pidemmällä kelkasta. Meillä ei ole kovin montaa pätkää liinoja, mutta tarvittavat näköjään löytyivät. Tosin meidän seisinki on naurettavan pitkä ja laitoin sen tuplaksi. Kerron näistä ratkaisuista myöhemmin lisää ja muun muassa siitä, mitä Totista ilmeni viimeisellä vedolla. Aina se hullu yllättää...

Ai niin, vetovaljaat kannattaa ottaa sisään yöksi. Helpompi pukea koirien päälle kuin sellaisia jäisiä koppuroita. Ihan vain mainintana, jos joku sattuu olemaan yhtä lahjakas pahvi kuin minä.

Vetovaljaisiin lisäsin myös valot niskaan ja taluttimiin heijastinta. Pohjoisessa oli pimeää.

Mökkihöperöt - Ensin Totti kiinnostui yläkertaan menevistä rappusista. Me emme käyttäneet yläkertaa, koska makuuhuone löytyi alakerrastakin. Tästä huolimatta Totti löytyi yhä useammin rappusten yläpäästä. Tito jäi aina alas seuraamaan, mitä pikkuveikka puuhastelee. Loppupäivinä Titokin ajatteli käydä kurkkaamassa näkymiä rappusilta. Ongelmaksi muodostui portti, joka oli sijoitettu rappusten yläpäähän. Tito päätti vähän oikaista portin vierestä. Oh well... Tito jäi takakontista kiinni! Sitä täytyi todella auttaa, jotta karvapeppu saatiin samalle puolelle muun koiran kanssa. 

Lopuksi vielä sekalaisia talvilomakuvia!