keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Lapissa #5 - Miten varustautua kylmiin pakkasiin?


Erityisesti Mari halusi kuulla, miten täällä Lapissa on vaatetuksen ja varustelun laita ollut. Pakkanen on vaihdellut aika reippahasti ja välillä on tuntunut lähes lämpimältä, kun pakkasta on ollut vain kymmenisen astetta. Nyt pari päivää on ollut taas noin -30 eli ihan kirpakkaa.

Uutisissa on näkynyt, miten koirat saisivat olla vain vartin kerrallaan ulkona eikä saisi tehdä "pakkasövereitä". Noh, nyt puhutaan ihmiselle, joka on luullut elämänsä aikana useamman kerran kuolevansa kylmyyteen saariolosuhteissa. Järkyttävissä pakkasissa on koiran kanssa liikuttu ennenkin ja kyllä, pidempään kuin vartti. Jos tuulee kovaa ja on pirskatin kylmä, alkaa tässäkin päässä järki jotain sanoa. Ei ehkä vielä vartin jälkeen, mutta jossain vaiheessa kuitenkin. Seisova pakkanen ei tunnu kuitenkaan ihan niin helposti. Siinähän ehtii ottaa käden pois hanskasta, huutaa seuraavaksi kaikki tunnetut kirosanat, laittaa käden nopeasti kainaloon ja sen lämmettyä vielä takaisin hanskaan. Mutta ei vielä mikään syy olla ulkoilematta!

Kainaloniksin opin kerran muksuna, kun silloisen koirani kanssa seikkailin jäällä hiihtolomaviikolla. Kävin aina juttelemassa pilkkijöille ja niin silläkin kerralla. Mutta sitten näin miehen ja naisen, joilla oli sekarotuinen pystykorva mukanaan. Menin Rami-koirani kanssa sinne ja juttu alkoi luistaa. Pariskunta oli laittamassa napakassa pakkasessa verkkoja. Koirat leikkivät vieressä, kun minä seurasin, miten pitkä riuku työnnettiin jään alle pienestä reiästä ja työnnettiin, kunnes se näkyi kauempana seuraavassa reiässä. Näin tehtiin muutaman aukon verran ja lopulta riu'ussa olleeseen naruun laitettiin verkko kiinni ja ansa tiputettiin viimeisestä jääaukosta syvyyksiin. Narua vetämärrä verrko avautui jään alle. Mutta voitte kuvitella, miten kylmä tuota riukua oli siellä vedessä työntää! Ja tämän vuoksi mies, joka työtä teki, laittoi aina välillä kätensä kainaloihin. Koska kuulemma siellä on aina lämmin. Ja näinhän se on. Näppärä kikka!

Sitten siihen pukeutumiseen. Nämä ovat ajatuksia ja huomioita, joita minä olen todennut. Joku tarvitsee enemmän ja joku pärjää varmasti vähemmälläkin. Nämä ovat yleiset varusteeni, kun on oikeasti kylmä. Aletaan katsella elohopeaa siinä -30 asteen paikkeilla ja nenän ulos tuikatessa todetaan tuulenkin käyvän.






















Ylä- ja alaosan kerrastot
* Lähes joka päivä alin paita on ollut merinovillainen aluspaita. Ne ovat lämmittäviä niin kosteina kuin kuivinakin! Onhan noita tekokuituisiakin, mutta ne ovat enemmän hien siirtämiseen kuin lämmittämiseen. En siis kovemmilla pakkasilla laita ihoa vasten.
* Aluspaidan päälle laitan yleensä fleecen. Niitä löytyy ohuempia ja paksumpia eli pakkasen mukaan. Välikerrastoissa suosin niitä, joissa kaulassa kulkee vetoketju. Ei tarvitse olla fleecetakki, jossa vetoketju alas asti, mutta on kiva, jos esim. kovan puuskutuksen jälkeen saa välipaitojakin vähän avattua.
* Jos ihan kamala pakkanen paukkuu, heitän päälle vielä joko toisen fleecen tai rehellisen paksun villapaidan.
* Housuissa toimii sama linja kuin paidoissakin. Erityisen suureen arvoon ovat päässeet kunnon mummopöksyt eli punaiset Pyry-villahousut, joissa on vielä jalkalenkit. Siis ne lenkit, jotka varmistavat, ettei lahje nouse ylös, kun pukee päälihousuja. So smart.


Ylä- ja alaosan kuori
* Takkeina olen käyttänyt vain laskettelutakkeja. Tykkään lumilukoista, avattavista kainaloista, isoista hupuista, tuulenpitävyydestä, hyvästä istuvuudesta ja kestävistä materiaaleista. Erityisesti olen oppinut arvostamaan toimivia vetoketjuja ja siitä syystä mm. yksi mansikoita maksanut takki lähti muutama päivä sitten roskikseen. Älkää hyvät ihmiset ostako takkeja, joissa puolet hinnasta koostuu laminoiduista vetoketjuista. Ainakin minulla on mennyt jo pari takkia laminoitujen vetoketjujen vuoksi roskiin. Kyseiset takit ovat toki olleet aktiivisessa käytössäkin.
* Takki saa olla itsessään lämmittävä eli jotain paksuutta voi olla. Ihan puhtaita kuoritakkeja löytyy, mutta ovat enemmän kevään, kesän ja syksyn juttuja. Talvella alle saa laittaa muuten niin holtittoman paljon tavaraa.
* Housuissa kaipaan vedenpitävyyttä tai vahvistettuja polvia ja takakonttia. Ihan sen vuoksi, että koirien kanssa tulee rämmittyä ties minkälaisissa olosuhteissa. Eilen etsittiin lelua yhdessä hangesta, jota oli vyötäröön asti. Ja sinnehän upposi - eli konttasin, jotta pysyin paremmin pinnalla.
* Housujen en halua olla kovin tönköt ja oloni pökkelöksi tekevät. Ei siis liian topattuja, jotta jalkaa jaksaa laittaa toisen eteen useamman tunnin.





















Jalkoihin
* Kengät - vähemmille pakkasille olen hankkinut Sorelin lyhyemmät talvikengät. Ne eivät ole millään tavalla hc-talvikengät vaan enemmänkin helpot ja lämpöiset jalkaan sujauttaa. Mutta sitten, ne OIKEASTI lämpöiset talvikengät ovat - ratatatatatatataaaa - Moon Bootit! Aivan kamalan näköiset, hassut jalassa, mutta niin lämpimät, että ovat pelastaneet jo monena pakkaspäivänä. Miinuksena vain pohja, joka ei ole omiaan esim. liukkaissa ylämäissä. Tosin eipä sellaisessa pärjää kuin raudoilla tai Ice Bugeilla.
* Sukat - olen käyttänyt vain laskettelusukkia. Sekä villasekoitesukkia että tekokuituisia. Näissä en ole suuren suurta eroa huomannut. Villa on miellyttävämmän tuntuinen.

Päähän
* Kauluri - kyllä! Yhtään kaulaliinaa en ole mukaan tälle reissulle ottanut. Kaulureita sitäkin enemmän. On fleeceä, villaa ja perinteistä ohuempaa buffia/tuubia. Miksi ei kaulaliinaa? Koska en jaksa taiteilla sen kanssa ja todeta, ettei takin vetoketju mene ylös asti kiinni, koska kaulaliinaa on niin saakutisti kaulan ympärillä. Ja aina se tuuli jostain kolosta menee läpi. Kaulurit ovat tasaisesti joka puolella ja niitä saa nostamalla nenän ylikin ilman, että kaula on heti paljas. Eniten olen käyttänyt fleecestä tehtyä, koska se pysyy parhaiten paikoillaan.
* Kypärämyssy - on ollut käytössä joka päivä. Löytyy silkkinen ja villainen, mutta myös yksi tuulenpitävä, jossa hengitysreiät ja nenän päälle tuleva suoja. Jälkimmäinen on kovilla pakkasilla ollut aika pelastus. Tavallisen malliset huput toimivat loistavasti, mutta pidemmällä ajalla keräävät jäätä ja märkää suun eteen.
* Pipo - samalla pipolla olen mennyt koko ajan. Paksu neulottu pipo, jossa sisällä fleecevahvistus. Pipo ei ole ollut oleellinen, vaan sen alle tuleva huppu. Muksuna käytin nahkaista karvalakkia, mutta sen jäi tietysti pieneksi. Oli huikean hyvä päähine, kun ei tuulikaan päässyt mistään läpi.

Käytetyin kauluri

Käsiin
* Alussormikkaat - erityisesti tuulella aivan must. Mutta kovalla pakkasellakin niistä tulee varsin kiitolliseksi. Idea siis on, että kun ottaa hanskan pois kädestä, kylmä ilma ei pääse heti iholle. Tilanne tuttu, kun niistää, tekee jotain lukkojen kanssa, avaa solmuja, vastaa puhelimeen, ottaa kuvia tai vaikka irrottaa lumipaakkuja anturoiden välistä. Minulla käytössä silkkisormikkaat, olleet jo useamman vuoden. Nyt huomasin yhden sormikkaan kaipaavan parsintaa, joten ostin toisen parin lisäksi. Nämä vievät niin vähän tilaa, että helppo pitää toinen pari mukanakin, jos meinaa pitkän tovin olla ulkona ja pääsevät kastumaan.
* Suojaava hansikas saa olla ihan kunnon hanska. Tumppumalli on lämpimämpi, mutta jos pakkasta ei kuolemaksi asti ole, menee hyvin sormellisillakin. Minulla käytössä merkittömät GTX-tumput, Marmotin GTX-hanskat ja kovemmille pakkasille vielä Hestran perinteiset. Viimeisimmissä etuna, että sisällä on hanska, jonka saa erikseen kuivumaan tarvittaessa. Eipä noista ole vielä kosteus läpi päässyt, mutta who knows. Aina ei tarvitse olla parempaa seppälää ja sentin venytyksessä päätyisin merkittömiin hanskoihin, jotka maksoivat muistaakseni 20 € - 30 €. Ne ovat jo palvelleet jo viitisen vuotta. Kyllä nyt huomaan, että sisällä oleva fleece on painunut vähän kasaan eikä ole niin puffi enää. Mutta sitäkin varten on se alushanska!

Laatukuva...

Muuta
* Kasvot - kasvoihin toimii perhanan hyvin vauvojen säävoide, tarkemmin vielä Weledan Calendula Weather Protection Cream. Erittäin hyvä niin kovaan pakkaseen kuin tuuleen ja sateeseenkin. Lapsilla on herkkä iho, mutta kaipaa aikuisenkin naama suojaa. Tätä olen käyttänyt pari vuotta. Ensimmäisen tuubin omin vanhemmiltani ja sittemmin olen ostanut toisen jo varalle, ettei pääse loppumaan. Erittäin riittoisaa tuo on, koska koostumus on kuin paksua geeliä.
* Lämmittimet - koska niitä ilman on vaikea elää. Olen käyttänyt lämmittimiä kengissä ja lapasissa, mutta Kepon hartioista saatiin myös lihasjumi pois, kun laitettiin pari tarrallista lämmitintä pahimman jumin kohdalle. Valitettavasti kertakäyttöisiä, mutta kovilla pakkasilla siunaus. Olen laittanut suoraan iholle, vaikka sitä ei suositella. Eri merkit toimivat vähän eri pituisen ajan - yleensä 4-8h. Kun lämmittimisen huomaa hyytyneen, se kannattaa ottaa heti pois. Koska se ei tehon loppuessa tosiaan lämmitä enää. Olen harkinnut keitettäviä eli uudestaan käytettäviäkin, mutta niistä ei ole vielä kokemusta. Jos jollain lukijalla on, kuulisin mielelläni!
* Otsalamppu - koska on niin paljon helpompaa tehdä yhtään mitään, kun molemmat kädet ovat vapaina.

Näin olen toiminut lukuisat talvet, mutta lähes joka vuosi tulee jotain uutta ja jotain saattaa jäädä pois. Vaatteet ja varusteet vaihtuvat käytännöllisyyden ja tarpeen mukaan. Tänä talvena uusin on ollut Kari Traan merinovilla-aluspaita, joka on aivan super. Ensin vierastin nappeja kaula-aukossa totuttujen vetoketjujen sijaan, mutta harvemmin sitä alinta paitaa tulee avanneeksikaan.

Ehkä joku sai jotain vinkkejä, ehkä oli tuttua ja turvallista. Pitäkää itsenne lämpimänä ja nauttikaa talvesta!

4 kommenttia:

  1. Meillä on aika samanlainen pukeutuminen. Tosin kaulurina mulla toimii tuubihuivi ja sitä en vedä suun eteen (kastuminen jotenkaan ei tunnu hyvältä + etelässä ei ole kovaa pakkasta, joten ei ole tarvetta vetää sitä noin ylös). Täytyy kyllä katsoa kauluritarjonta kun eksytään kauppaan seuraavan kerran. :) Sukissa olen rakastunut merinovillasukkiin, joka minulla on uusi tuttavuus. Kannattaa kokeilla jos et ole kokeillut. Mutta muuten samoilla mennään, ulkoilu ilman kunnon kuteita on pjärseestä, oli se sitten kylmää tai kun tulee vettä kuin esterin sieltä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos kommentista! :)

      Merinovilla on tosiaan POP. Joissain merinovillatuotteissa on kyllä hintaa, mutta olen tykännyt mm. siitä, että voin käyttää esim. merinovilla-aluspaitaa kaksi viikkoa putkeen päivittäin eikä se ala haista hieltä. Tekokuituiset eivät ole pystyneet vielä samaan. :D

      Poista
  2. ihanaa luettavaa,voi kun voisin kertoakki kuin me täällä Lapissa asuvat eletään ja pukeudutaan.Huopatossut ja kerros pukeutuminen, ihan mitä vaatetta vaan kuhan kerroksittain. koiralle kunnon luita missä ihraa,näillä eväin nyt ollaan skipin kans eletty ja kun ollaan ja asutaan täällä ja on ollut joka päivä ulkona , on kasvattanut huippu hienon alusvillan,tassut sillä palelee. Ihana kun nautitte täällä pohjoisessa olosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitko sinä sieltä Norjasta..? Tai ehkä joku muu oli. :D

      Mutta tosiaan, kerrosta kerroksen päälle! Huopikkaat ovat muuten erittäin jees, mutta ainakin minulla olleet ovat aina hurjan liukkaita. Äiti käyttää niitä kuitenkin edelleen. ;)

      Tito ja Totti ovat syöneet nyt ihan selvästi enemmän kuin syksyllä. Lenkitkin ovat pidempiä ja kuluttaahan se lumessa tarpominenkin varmaan jonkin verran enemmän.

      Kiva, kun jaoit ajatuksia ja kokemuksia!

      Poista