torstai 25. marraskuuta 2010

Meidän aamut

Ruikelo painaa nyt 15,5 kg. Täytyy sanoa, että vinttikoiraa muistuttaa edelleen. Pitkistä jaloista on nyt paljon hyötyä, koska lunta on paikoin omien polvieni yläpuolelle.

Pieni tiivistelmä meidän aamuista
Herätys tapahtuu lähes aina 10 minuuttia ennen herätyskelloa. Tito ynähtää aitauksessaan ja istuu siellä topakkana valmiina uuteen päivään. Pari viikkoa sitten Tito haukahti aamulla saadakseen minut ylös. Tämä tapa loppui nopeasti, kun poistuin joka kerta välittömästi kylpyhuoneeseen. Jotta tämä on ollut tehokasta, on minun täytynyt siirtyä heti pois näkyvistä. Jokainen voi itse kuvitella, miltä tuntuu ponnahtaa unien mailta salamana ylös.
Takaisin tulen, kun olen ehtinyt laskea hitaasti 20:een ja Titon on ollut täysin hiljaa.

Pilkon kourallisen nameja taskuun ja haen Titon aitauksesta. Avaan aitauksen oven ja palkitsen Titon, kun se odottaa lupaa tulla pois. Tämän jälkeen lupa, jonka noudattamisesta palkkaus ja eteiseen. Aitaukselta eteiseen kävelee parissa sekunnissa, mutta Tito ehtii yleensä napata suuhunsa jotain. Jos jostain löytyy muovipussi tai lapanen, Titon päivä on alkanut hyvin. Lenkille otan mukaan aina vähintään yhden vetolelun tai pallon. Vaihtelen leluja päivittäin.

Hihna naulakosta ja Tito on tullut omalle paikalleen eteiseen oven eteen. Hihna on lyhyt tynkä, jonka päässä on säädettävä puolikuristava panta. Pantaa ja hihna ovat toisissaan kiinni eli niitä ei voi käyttää erikseen. Avaan kädelläni pannan ja Tito sujauttaa päänsä siitä läpi. Palkkaus ja ovi auki. Palkkaus rauhallisesti odottamisesta, vaikka ovi on auki. "Ovesta" ja Tito siirtyy kanssani käytävälle. Palkkaus tästä. Käytävää pitkin rappukäytävään. Ennen kuin päästään ulos olen palkannut jo ainakin 10 kertaa mm. vieressä kävelemisestä, ovista kulkemisesta, ulko-oven eteen istuutumisesta ja jälleen rauhallisesti istumisesta, vaikka ulko-ovi onkin auki.

Aamuihin kuuluu ensin pikkulenkki tarpeiden tekoa varten. Sen jälkeen syön itse aamupalaa ja pilkon päivän loput palkkausnamit lautaselle tai rasiaan. Ennen pitkää aamulenkkiä tehdään temppuja ja yleensä jotain tokoliikettä. Kun aivonystyröitä on hetken hierottu, lähdetään jälleen ulos. Tätä ennen Tito on löytänyt muovipussin keittiöstä ja kiidättänyt sen nojatuolille. Ehkä Tito on sitä mieltä, etten kerään sen jätöksiä tarpeeksi usein...

Pitkä lenkki tehdään osaksi metsissä ja osaksi lenkkipoluilla. Tito on vapaana koko ajan. Lähinnä hihnassa kuljetaan 5-10 minuuttia ennen ja jälkeeen vapaana juoksemisen. Jos jossain näkyy vilaus koirasta, sinne mennään. Tilaisuudet täytyy käyttää hyvin. Kun Tito näkee koiran, se kääntyy ja ottaa kontaktia. Tämän palkkaan yleensä leikillä. Jos toinen koira tulee lähelle, palkkaan nameilla, joita syötän koko ajan, kun koira on lähellä. Tämän jälkeen palkkaan vielä kontaktista leikillä ja matka jatkuu. Tito on ottanut kontaktia myös kahdesta jänöjussista sekä ketusta. Hyvä niin. Viime sunnuntaina oli epäonnistunut kerta, koska toinen koira juoksi vapaana meidän luokse. Siinä ei paljon kontaktia Titolta herunut, kun pieni räksy juoksi kohti. Juoksin kuitenkin pois ja toivoin parasta. Ja tulihan Poju sieltä. Toisen koiran omistaja käveli omissa ajatuksissaan lähellä. Olisin voinut pienen lumipesun käydä antamassa.

Lenkeillä vähintään kehun, kun Tito pysähtyy ja kääntyy katsomaan, missä laahustan. Joskus vaihdan kontaktihetkellä suuntaa. Vaihdan suuntaa toki muulloinkin. Välillä juoksen kovaa pois ja kutsun Titoa nimeltä. Palkaksi hyvät leikit. Lenkillä tehdään myös temppuja ja leikkejä leikitään myös lenkkipoluilla, missä kulkee muita ihmisiä. Tito leikkii koko ajan paremmin eikä enää välitä vierestä kulkevista ihmisistä. Toki ajoittain tulee poikkeuksia ja tiedän, vaatineeni liikaa. Itse olen kuitenkin tyytyväinen, koska Tito tunnetusti rakastaa kaikkia, kaikkea ja aina.

Aamulenkin jälkeen mennään sisään ja taas palkataan pään pujottamisesta pantaan (ollut vapaana), hihnassa kävelemisestä, odottamisesta ja "Ovesta"-vihjeen noudattamisesta. Sisällä temppuilua aamuruoan kanssa. Joskus annan aamuruoan jäisenä, jolloin sen syömiseen kuluu paljon aikaa. Lopulta Tito aitaukseen ja pääsen lähtemään töihin. Oven sulkiessani toivon, että pentu on aitauksessa myös silloin, kun tulen kotiin.

4 kommenttia:

  1. Moikka! Mä vaan mietin että miten sä jaksat koko ajan palkata Titoa ruualla? :D Jatkuvasti täytyy namia kaivaa taskusta...Mitä muuten luulet, suostuisko se tekemään samat asiat ilman ruokaa? Paljon oot kuitenkin pennun kanssa tehnyt, teillä on ainakin cityetiketti hallussa ;-)

    VastaaPoista
  2. Ite ajattelen niin, että jos jaksan pari vuotta tehdä töitä, on sen jälkeen helpompaa. Tavat saisi juurtumaan. Kyllähän se tekee ilmankin palkkausta, mutta en minäkään jatkaisi omassa työpaikassani, jos palkkaa ei yht'äkkiä enää tulisikaan. Ja palkata voi niin monella tavalla. Lenkillä saatan palkata hienosti hihnassa kulkemisesta esim. vapautuksella. Välillä oven eteen istahtamisen oven avaamisella ja siitä ulos menemisellä.

    Ja cityetiketti ei ole hallussa. :D Viikarihan tuo on, mutta kovasti se yrittää ja niin yritän minäkin.

    VastaaPoista
  3. Hyvä Nova. Kuulostaa tosi hienolta tuo kuinka hyvin paneudut kaikkeen. Jatka samaa rataa. Terkuin Päivi ja isukki Piski.

    VastaaPoista
  4. Yritetään jatkaa. Kyllä tuosta on mukava koira sukeutumassa. Joka päivä näyttää olevansa oikein hieno koira. Toivoa on.

    VastaaPoista