Kliks ja Naks - Naksuttimella onnellisia koiria!

Vai onko näin?

Naksutin, tuo ihmeellinen vekotin. Sillä voi opettaa koiralle lähes tempun kuin tempun. Maaginen ääni kertoo koiralle, että nyt tuli tehtyä oikein. Sillä voi merkitä tarkasti halutun kohdan ja näin saadaan vietyä viesti koiralle selkeämmin perille. Samaisella esineellä voi myös kertoa koiralle, että erinäisten asioiden katselu ja tietty mielentila ovat kannattavia ja jatkossakin kokeilemisen arvoisia. Voidaan vastaehdollistaa koira yhdistämään tietyt ärsykkeet tiettyihin toimintoihin. Saadaan koira aktiiviseksi ja tarjoamaan hauskan näköisesti mitä kummallisimpia asioita. Mutta riittääkö naksuttelu?

Mitä enemmän olen nähnyt ihmisten naksuttelevan koirilleen, sitä enemmän olen alkanut havaita jäätävän trendin rantautumista. En tiedä, mistä on kyse, mutta tuntuu siltä, kuin ohjaajat eivät olisi enää läsnä koiriensa kanssa. Odotellaan passiivisesti, että koira toimisi oikein tai ainakin siihen suuntaan, naksautetaan, palkataan ja jäädään odottamaan uutta toistoa. Tämä jatkuu ja jatkuu. Välillä koira päästetään tauolle ja viedään kentän laidalle tai autoon. Sieltä se sitten tuodaan takaisin ja sama jatkuu - ollaan, naksutellaan ja palkitaan nameilla tai leluilla. Noh, missä se jäätävyyskö? Eikös se naksuttelu ole tätä, että koiran odotetaan tarjoavan ja sitten se palkitaan naksun jälkeen?

Sitähän se, mutta minä en ainakaan osaa pelkän naksun ja namin avulla kertoa koiralleni, että olen siihen tyytyväinen. En osaa naksuttelemalla kertoa, että olen hyper iloinen sen onnistuessa. En osaa metallikielellä kertoa, että koirani on treenihetkellä parasta, mitä tiedän. En osaa minkään mallisella naksuttimella kertoa, että nautin koirani kanssa tekemisestä. Näihin asioihin tarvitsen ääntäni. Tarvitsen kehonkieltäni ja tarvitsen aitoa iloa. Sellaista, joka saa posket hehkumaan ja silmät tuikkimaan.

Naksutteluun täytyy yhdistää koiran kehuminen ja sen kanssa iloitseminen. Koira, jonka kanssa naksutellaan oppikirjamaisesti, voi olla teknisesti huikean taitava. Se voi osata upeita ja tarkkoja suorituksia. Taitava naksuttelija osaa merkitä koiran iloisen ilmeen ja koira osaa johdonmukaisella harjoittelulla näyttää iloiselta, koska se on osa temppua. Samalla tavalla koiran rauhallista mielentilaa voi vahvistaa esimerkiksi arkikäyttäytymisessä. Mutta näistäkään huolimatta koiralle ei voida naksuttelemalla kertoa, että sen tekeminen tekee ohjaajan hurjan iloiseksi.

En tiedä, saako tästä nyt ajatukseni punaista lankaa esille. Toivon myös, että näkemäni tapaukset ovat vain olleet "tänään ei huvita treenata"-tilanteita. Treenithän eivät aina mene niin kuin toivoisi. Joskus menevät paljon paremmin kuin oli suunniteltu ja toisinaan niin päin seiniä, että kaivamallakaan ei tunnu löytyvän mitään myönteistä koko tekemisestä. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että koira on tehnyt erityisen hyvin, kerrotaan se sille!

Kuva: Mari Lustig