Kesänviettoa

Huh huijaa, minkälainen viikko takana. Pariin kertaan käyty aksaamassa ja otettu härkää kiinni sarvista eli treenattu kontakteja. Puomi ja keinu alkavat hahmottua ja aika pitkälti niin kuin olen toivonut. Vähän luulen, että en saa suorituksia ihan sellaisiksi kuin toivoisin, mutta suunta on ehdottomasti oikea. Toisaalta en ole vieläkään ihan varma A-esteelle toivomastani suoritustavasta, joten turha tässä on piruja maalailla etukäteen. Paha tapa ollut näiden kanssa pelätä jo ennen kuin olen edes aloittanut. Ei tässä mitään miekkaa olla nielemässä...

Noista kontakteista sen verran, että Titolla hyvät pohjat 2o2o-asennosta. Se on treenattu kotona juuri sellaiseksi kuin olen halunnut. Asentoon syöksytään täysiä minun sijainnistani riippumatta. Eihän kotiharjoittelu ole "ihan" mahdollistanut niin laajoja häiriövariaatioita kuin olisi toivottavaa, mutta treenattu on kuitenkin. Keinulla on silloin tällöin tehty bangbang-leikkiä, jossa koira pamauttelee keinun loppupäätä maahan. Tätä on tehty, jotta ääni ja liike olisivat kuin puistossa kuljeskelua. Samalla Tito oppi, että laudan "katoaminen" jalkojen alta on oikeastaan aika kivaa.

Puomia olen jatkanut nostamalla alastulon korokkeen päälle ja soveltanut siihen kotona opittua. Tito on tajunnut tämän oikein hyvin ja pari kertaa on vauhtia ollut siihen malliin, että hupsista vain ja kaikki tassut ovat olleet maassa. Titon ilme on ollut aivan korvaamaton, koska se näyttää siltä, että joku meni väärin. Raks, raks ja se palaa nopsasti oikeaan asentoon. Tästä olen kehunut vähän ja vapauttanut, mutta en kertaakaan palkannut. Jos kontaktin unohtaa, sitä ei voi pelastaa ja that's it. Ei se auta radallakaan hapuilla takaisin esteelle, joten miksi se kelpaisi treeneissä?

Keinulla haluan Titon juoksevan suoraan päähän ja täräyttävän keinun alas. Koska en halua sen hidastelevan keskivaiheilla odottaen kohta tulevaa keikausta, olen lähtenyt pöytien avulla treenaamaan päähän juoksemista. Tätä ollaan yhdistelty jo rataankin ja Tito tykkää aivan kamalasti.

Muutamia hauskoja ratapätkiäkin on tehty ja muutaman harmaan hiuksen kasvaminen opetti taas paljon. Että jos teen näin, se tekee tietysti noin. Ja eipä ihme, että meni tuonne, kun sen sinne ohjasin. Tuon se kyllä osaa lukita, joten voin käydä merkkaamassa ja jättää itsekseen suorittamaan. Koska tästähän saan hyvän etumatkan tuonne vähän kinkkisempään kohtaan. Luota siihen koiraan, se osaa kyllä.

Perjantaina menimme iltasella saareen ja Tito uimaan. Tein sille pitkiä uinteja ja sai mm. hypätä veneestä ja uida rantaan. Pelastusliiveillä sai uida, vaikka Titolla onkin hyvä uintitekniikka. Mielestäni on hyvä välillä uittaa liiveilläkin, koska koira voi keskittyä silloin eri asioihin kuin "nakkena" uidessaan. Uimisen päätteeksi kaahotettiin pyörällä vähän saarta ristiin-rastiin. Vielä uimaan pikaisesti ja kotiin. Vanhemmilla on uusi kissanpentu, Batman, mistä olen harvinaisen innoissani. Ihan vain siksi, että vihdoinkin pääsen Titon kanssa treenaamaan ilman, että kissa lähtökohtaisesti näkee Titon uhkana ja pinkoo pakoon.

Ensimmäiset treenit tein niin, että kissa oli kopassa ja Tito kiinni tolpassa. Vein kopan muutaman metrin päähän Titosta ja palkkailin, kun se pystyi luopumaan kopan tuijottamisesta. Tätä tein aika kauan ja Tito alkoi rentoutua. Lopulta laitoin kopan maassa makaavan Titon selkään kiinni, jotta kissa saisi Titosta hajuja, eivätkä elukat pääsisi tuijottamaan toisiaan. Batman sähisi välillä, mutta odotin molempian rauhoittumista ja vein kissan vasta sitten pois. Saman harjoituksen toistin lauantaiaamuna ja sen jälkeen pidin vain huolen, että Tito on koko ajan kiinni tai muuten hallinnassa.

Batman on selvästi kiinnostunut Titosta ja kuikuilee välillä hyvinkin lähellä, kun Tito makoilee jossain. Mutta jos Tito katsoo kohti, pitää vähän nurista, että on jännää. Hyvältä alkoi kuitenkin näyttää, kun Tito veti sikeitä samassa huoneessa, jossa Batman kehräsi siskoni sylissä. Mielenkiintoinen projekti siis edessä ja täytyy päästä usein saareen käymään, jotta edistystä tapahtuu. Tänään Tito makasi pihalla, jossa Batman leikki kärpäsillä, heinillä ja kukilla. Tito vain katseli kisun leikkejä eikä lainkaan kiihtynyt, vaikka pikkuinen teki spurtteja pitkin pihaa.

Sunnuntaina kotiuduin hetkeksi ja sitten pitikin jo lähteä Tuomarinkylään kiekkokouluun. Parin tunnin minikurssi sisälsi heittojen treenaamista ja vähän koiratemppujen läpikäyntiä. Olisin toivonut enemmän ohjeistusta, mutta laji on niin uusi Suomessa, että ehkä voin odottaa kursseilta enemmän viiden vuoden kuluttua. Ulkomaisia kurssittajia pitäisi päästä näkemään, jotta pääsisi kehittymään paremmin. Tosin itse innostuin kiekkoilusta parin vuoden tauon jälkeen vasta kuukausi sitten, että mitäpä tässä murisen.

Kurssin jälkeen tuli Jonna ja Jonnan lauma ilahduttamaan. Otettiin ihan muutama kuva ja leikittiin koirien kanssa kesäisessä säässä. Kauko the Nuori Komistus pääsi kokeilemaan ensimmäiset vetonsakin siihen pentuystävälliseen tapaan eli ihan 20 metrin pituisilla spurteilla ja vetokaverin kanssa. Se pääsi kokemaan, että on muuten hauskaa hauskaa hommaa ja sitten se jo loppuikin.

Kuuma oli ja vettä kului. Koirat saivat juosta vetolelujen kanssa ja Jonnan koirat tutustuivat vähän kiekkoiluunkin. Kun jokusen tunnin kuluttua koitti lähdön aika, huomasin Titon vähän keventävän oikeaa etutassua. Kotiin mentiin siis rauhallisesti, koska matkaa oli 6 km. Ei mikään erityisen pitkä matka, mutta en halunnut kuitenkaan lähteä tuota juoksuttamaan, vaikka kopeloinnin mukaan mihinkään ei sattunut. Ehkä leikin tiimellyksessä venähti jotain. Katsellaan pari päivää, josko menee ohi.

Lopuksi tietysti kuvia, jotka ovat Jonnan ottamia.

Tito keskittyy

Hurjaa vauhtia!

Lennokasta

Menkää nyt sitten...

Voitaisko jutella tästä?