Cats and Dogs

Kun olen sanonut, että Titolla ja kissoilla on pienoisia ongelmia kommunikoinnin ja yhteiselon kanssa, olen todella tarkoittanut sitä. Tito on näiden kolmen vuoden aikana päässyt kissojen perään ihan "muutaman" kerran. Se on kaatanut tavaroita mennessään, ikkunasta on hypitty ulos, isoja penkkejä kaadettu, kaiutin rikottu, vaasit tiputettu tasoilta ja pihaa juosta ympäri. Kaikki kestää niin vähän aikaa, ettei sitä ehdi edes tajuta. Kissat ovat ehjiä, koira on ehjä. Ikkunaruutu meni uuksi ja vaaseja äidillä on onneksi useampia...

Tito on haukkunut kissoille ja sylkenyt räkää suustaan, kun remmi ei ole antanut myöten. Minun herttainen Titoko? Sepä se. Treenaaminen on ollutkin sitten vaikeaa, koska kissat ovat oppineet säntäämään karkuun heti, kun Tito on ollut näkösällä. Äiti on stressannut ja halunnut välttää kaikki tilanteet, joten siinähän sitä on oltu, kun kissat on hävitetty näköpiiristä ennen kuin olemme edes paikalle kerenneet. "Odota, mä päästän kissat ensin ulos..."

Sitten toinen kissa otti ja lähti. Tai ehkä joku isompi eläin söi sen. Tai ehkä kissalle kävi jotain muuta. Emme tiedä, mutta yhtä kissaa ei ole näkynyt enää kuukausiin. Kun asutaan saaressa, kissat saavat liikkua oman mielensä mukaan. Ne ovat saaressa pitääkseen siimahännät poissa pihapiiristä ja ovathan ne söpöjä. Viimeiset pari kissaa ovat olleet vähän rescue-tapauksia eli niitä onnettomia, jotka muuten pistettäisiin kivien kanssa pussiin ja jokeen. Ollaan pelastettu vahinkolapset sitten meille.

Yksi kisu jäi sitten surullisesti ilman seuralaista, joten piti hankkia kaveri. Sellainen löytyi ja taloon muutti Batman - pieni kissanpentunen. Kaheli sinkoilija, mutta kaunis ja ihastuttava. Tänä viikonloppuna Tito ja Batman ovat olleet tekemisissä toista kertaa ja nyt näyttäisi tältä. Töitä olen tehnyt paljon ja erilaisia harjoituksia tehnyt. On vähän Titon ilme muuttunut siitä räkivästä koomailijasta.

Se syö mun ruokaa...

Projekti on vasta aluillaan, mutta suunta taitaa olla oikea.