Luota muhun - et tuu katumaan

Kun koiran kanssa tekee tavallisessa arjessa pieniä juttuja koko ajan, kasvaa koiran ja omistajan välille tietynlainen luottamus. Ainakin minä ajattelen niin. Tito on pennusta asti "joutunut" tekemään mitä älyvapaimpia asioita. On keikuttu tolppien nokassa, kiivetty tikapuita, maattu hevosen jaloissa, oltu pulkan tai kottikärryn kyydissä, hypitty tasolta toiselle, räiskästy veneestä mereen, tasapainoiteltu tuolin selkänojalla, maattu frisbeemaalina paikoillaan, kiivetty monien metrien korkeuteen jyrkkiä pintoja pitkin ja paljon muuta. On vaadittu yhteistyötä, kuuliaisuutta, oman itsesuojeluvaiston sysäämistä syrjään ja ennen kaikkea luottamista omistajaan.

Kun ajattelen luottamusta minun ja Titon välillä, tarkoitan muun muassa sitä, että se tekee, vaikka ei ehkä uskaltaisi. Se tekee ja luottaa, etten pyydä tekemään jotain, mistä se ei pysty suoriutumaan. Toisinaan tulee tietysti arviointivirheitä ja joudun punnitsemaan uusiksi, lähdenkö työstämään suunnittelemaani asiaa loppuun asti, vai palkkaanko siitä, että Tito edes yrittää.

Koen, että naksuttelu on iso osa tätä meidän arkipäivän hulluttelua. Positiivisella vahvistamisella valan Titoon itseluottamusta ja kerron, mihin suuntaan haluan sen muokkaavan toimintaansa. Täytyy sanoa, että mitä enemmän Titon kanssa puuhastelee ulkosalla, sitä enemmän näen ympärilläni mahdollisuuksia pieneen hassutteluun.