Every moment is a fresh beginning

Polvi alkaa muistuttaa taas omaa itseään. Nyt on lähinnä lonkassa enää vikaa - revähdys taitaa olla. On ollut samassa kohdassa ennenkin ja sen verran ikävältä tuntuu, että vaihteeksi voisi kirota. Yritän sitä säästellä ja pitää levossa, mutta yritykseksi jää, koska muistan revähdyksen aina liian myöhään. Siinä vaiheessa, kun jalka ojentuu liikaa ja tekee mieli huutaa.

Koska polvi on kuitenkin huomattavasti parempi, otin potkurin taas käyttöön parin viikon tauon jälkeen. Ensimmäisenä yönä heitettiin heti reippaasti yli 20 km. Oli niin leppoisa kesäyö, että kelpasi potkutella "kylästä kylään". Välissä tein lihaskuntoa ja Tito huilasi. Tänään tehtiin kympin lenkki lähempänä kotia. Ravia siis koko matka ja treeninä parin koirapuiston sekä jalkapallopelin ohitus. Menimme myös yhdestä koirakosta ohi niin, että Tito oli koirien puolella. Olin kyllä tyytyväinen, koska Tito ohitti ihan vierestä kaksi kohti vetävää koiraa. Hieno, Tito!

Itse sain juuri ja juuri pidettyä hermoni kurissa. Kohti säntäilevät, vetävät ja rähisevät koirat ovat aina riskejä. Yksi kohti tuleva parivaljakko näytti siltä, että koirat vetävät pian omistajansa kumoon, joten vaihdoin suosiolla lennosta kadun toiselle puolelle. Typeriä riskejä ei kannata ottaa, jos vaihtoehtoja on. Yleisesti en mene koskaan myöskään maamiinojen ohi, koska olen saanut tarpeekseni koirista, jotka juuri kohdalla ampuvat kohti. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä maaminan omistajan päässä liikkuu. Jos joku lukija sattuu sellaisen omistamaan, kuuntelen mielenkiinnosta, miksi koiran annetaan miinoittua keskelle tietä muita häiritsemään.

Äskettäin sen meidän kympin jälkeen Tito sai ruokansa harvinaisella tavalla eli kupista. Ei tarvinnut kuin tehdä kaksi haastavaa kuonokosketusta ja vapautus kupille. Hyvät hyssykät, Tito söi kaiken! Kupista löytyi paistijauhelihaa, br. sisäelinseosta, br. jauhelihaa, Alkuvoima Vire-paloja sekä öljyt ja lisät.

Hyvää ruokahalua!