maanantai 1. heinäkuuta 2013

Every moment is a fresh beginning

Polvi alkaa muistuttaa taas omaa itseään. Nyt on lähinnä lonkassa enää vikaa - revähdys taitaa olla. On ollut samassa kohdassa ennenkin ja sen verran ikävältä tuntuu, että vaihteeksi voisi kirota. Yritän sitä säästellä ja pitää levossa, mutta yritykseksi jää, koska muistan revähdyksen aina liian myöhään. Siinä vaiheessa, kun jalka ojentuu liikaa ja tekee mieli huutaa.

Koska polvi on kuitenkin huomattavasti parempi, otin potkurin taas käyttöön parin viikon tauon jälkeen. Ensimmäisenä yönä heitettiin heti reippaasti yli 20 km. Oli niin leppoisa kesäyö, että kelpasi potkutella "kylästä kylään". Välissä tein lihaskuntoa ja Tito huilasi. Tänään tehtiin kympin lenkki lähempänä kotia. Ravia siis koko matka ja treeninä parin koirapuiston sekä jalkapallopelin ohitus. Menimme myös yhdestä koirakosta ohi niin, että Tito oli koirien puolella. Olin kyllä tyytyväinen, koska Tito ohitti ihan vierestä kaksi kohti vetävää koiraa. Hieno, Tito!

Itse sain juuri ja juuri pidettyä hermoni kurissa. Kohti säntäilevät, vetävät ja rähisevät koirat ovat aina riskejä. Yksi kohti tuleva parivaljakko näytti siltä, että koirat vetävät pian omistajansa kumoon, joten vaihdoin suosiolla lennosta kadun toiselle puolelle. Typeriä riskejä ei kannata ottaa, jos vaihtoehtoja on. Yleisesti en mene koskaan myöskään maamiinojen ohi, koska olen saanut tarpeekseni koirista, jotka juuri kohdalla ampuvat kohti. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä maaminan omistajan päässä liikkuu. Jos joku lukija sattuu sellaisen omistamaan, kuuntelen mielenkiinnosta, miksi koiran annetaan miinoittua keskelle tietä muita häiritsemään.

Äskettäin sen meidän kympin jälkeen Tito sai ruokansa harvinaisella tavalla eli kupista. Ei tarvinnut kuin tehdä kaksi haastavaa kuonokosketusta ja vapautus kupille. Hyvät hyssykät, Tito söi kaiken! Kupista löytyi paistijauhelihaa, br. sisäelinseosta, br. jauhelihaa, Alkuvoima Vire-paloja sekä öljyt ja lisät.

Hyvää ruokahalua!

6 kommenttia:

  1. Maamiinoja :D Hyvä nimitys! Vielä Keravalla asuessa kiroilin näitä ja ihmettelin aina omassa raivokuplassani, että miksi minun pitää saada mun (silloin) 3 koiraa ohittamaan yhtä keskellä kävelytietä makaavaa piskiä. Mitä, jos munkin rakit heittäytyisivät maahan, eivätkä suostuisi liikkumaan? No, eipä mua olisi ärsyttänyt ihan niin paljon, jos tuo oman lauman vanhin yksilö osaisi käyttäytyä sivistyneesti... Maamiinojen ohi menemeninen nätisti oli aika ajoin liian provosoivaa Pippinille, ja kyllähän siinä sitten irtosi muutama kirosana niin koiralta kuin itseltäni.

    Syökö muuten Tito myös luita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on talossa yksi collie, joka saattaa jämähtää rappuun keskelle käytävää. Siitä ei edes mahdu ohi. Omistaja sitten aina nolona kysyy, voisinko tulla kohta uudestaan...

      Tito ei sano mitään maamiinoille, mutta en halua niistä kuitenkaan mennä ohi. Jotenkin se tilanne on niin jännittynyt ja toisaalta voisin kuvitella, että Tito pitää minua aivan urpona. Että miksi me mennään tuon vaanijan vierestä ohi. :D

      Tito syö myös luita! Ihan päivittäin. Possun luita enimmäkseen, mutta lammasta menee myös. Br. luita saa myös, koska tykkää niistä. :)

      Poista
    2. Olisi pitänyt tarkemmin kiertää maamiinat, niin sekä minä että Pippin oltaisiin säästytty turhasta provoisotuneesta olotilasta :D Pippinillä on kohtuulliset ohitukset niin kauan, kun toinen koira ei provosoi (maamiinat, räyhäävät, tujottavat ovat vaikeimmat sille). Nyt kun ollaan paettu tänne maalle, niin ohituksia tulee harvoin (mikä ei toki paranna ohitusongelmaa). Mutta koira on reilut 11 vuotta ja muutenkin oman tiensä kulkija monessa asiassa... Onneksi muu lauma ei lähde Pippinin käytökseen mukaan.

      Mietin noita luita, kun on ollut puhetta, että Tito syö vähän huonosti. Meillä aikuiset saavat luita noin joka toinen päivä.

      Poista
    3. Maalla on kaikki paremmin! :D

      Tito syö luita melkeinpä päivittäin. Yleensä aamulla, kun teen lähtöä töihin. Jos olen vapaalla luun tai luut syödään "joskus päivällä". Tito syö possun kylkiluutikut yleensä melkein heti. Muut luut vaativat vähän tuumailua ja jos liikaa tuumii, luu lähtee ja tarjoillaan illalla tai seuraavana päivänä uudestaan. Jos läsnä on toinen koira, Tito saattaa jopa tsempata ja syödä sen, mitä annetaan.

      Tito on sellainen nykyaikainen koira, joka haluaisi elää vain lisillä ja "ateriankorvikkeilla". Taitaa pojalla olla syömishäiriö...

      Poista
  2. Paranemisia sinulle! On tosi keljua, kun kroppa vihoittelee. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se ottaa tosiaan päähän. Olen tottunut siihen, että voin tehdä "mitä vain". Ja nyt sellainen tilanne on kaukana todellisuudesta. :(

      Poista