Ai että, eilen käytiin mieltä lämmittävällä lenkillä. Pari tuntia peltoja, metsää ja lenkkipolkuja. Koirat olivat hurjan nätisti ja kuulolla, mikä piristi mieltä. Ihmeellistä persailua on ollut viime aikoina. Sellaista, että ei huvita ja "joo joo, älä jaksa". Nyt oltiin samalla kartalla ja puhuttiin samaa kieltä. Jatkettaisiinko vaikka näin, pojat?
Löydettiin myös tien alittava vesiputki, josta riitti iloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti