Totin puolikkaat hampaat eivät ole vaivanneet mitenkään. Se kaataa pieniä puita lenkillä juurineen maasta, leikkii yhtä hurjasti kuin ennenkin ja painii Titon kanssa aina iltaisin, kun ei hiljaisuuden puitteissa saisi.
Jotta hammakset eivät alkaisi tulevaisuudessakaan vaivata, varasin nyt ajan Tian suosittelemana Sopulitielle. Ensin mennään tarkastukseen, koska kuulemma pitää katsoa, mikä tilanne on. Höh, olisivat nyt vaan varanneet ajan hamppuröntgeniin ja poranneet legot pois. On se kumma, että en voi näin amatöörinä tehdä diagnoosia oman koirani hampaista... Mitä ihmettä..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti