lauantai 7. tammikuuta 2012

Kun lähin agilityrata on liian kaukana - tehdään oma

Mainitsin edellisessä tekstissäni rakentaneeni pienenä agilityesteet Ramille. Olin silloin yläasteella eli ikää oli kaiketi n. 14 vuotta.
Kuvat ovat paperikuvista skannattuja.

A-esteen jyrkkyyttä pystyi säätämään loivasta hyvinkin jyrkäksi.


Muuri oli kuvaushetkellä uusin eikä siis vielä valmis.



Pussiosuuden kiinnitys tapahtui vahvoilla neppareilla,
jotta pussin sai tarvittaessa kuivumaan.

Renkaan korkeutta sai säädettyä sentin tarkkuudella.
Oma rata - parempi mieli.
Täytynee vielä sanoa, että näiden esteiden rakentaminen oli hauskaa, mutta aiheutti paljon harmaita hiuksia. Isä ja äiti auttoivat kumpainenkin yhden esteen tekemisessä. Isä rakensi pukit puomille ja äiti ompeli pussin pussiosuuden.

7 kommenttia:

  1. Aika makeen näkönen kokonaisuus. Mäkin oon noita hyppyjen siivekkeitä rakennellu ja kyllä, se on kivaa! :D

    VastaaPoista
  2. WAU! Ei voi muuta sanoa. Mun esteet koostui pitkälti hypyistä ja maahan tökityistä kepeistä :D

    VastaaPoista
  3. Vou! Tosi hyvännäköistä jälkeä!! :)

    VastaaPoista
  4. Jumankauta, näähän on ihan järjettömän hienot! Varmasti kelpasi noilla treeniä.

    VastaaPoista
  5. Mahtavan näköinen estesarja ja kadehdittava kenttä, miten jotkut osaa! :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos paljon kommenteista!
    Kyllähän niitä esteitä muodostui, kun asui saaressa ja intoa oli muille jaettavaksi. Paras tunne oli, kun sain uuden esteen tehtyä. Sai kattella kättensä työtä ja todeta, että kyllä kai tämmöistä kiipeää tai hyppii. Vähän ehkä kaipaankin esteiden tekemistä...

    VastaaPoista