Otetaanpa uusiksi

Pari kirjoittamaani tekstiä ovat selkeästi aiheuttaneet pienoisia väärinkäsityksiä.
Tiivistän vielä, josko se selventäisi ajatuksiani.
Hallitreenit-tekstissä kerroin opettaneeni Titon tarkoituksella kysyväksi koiraksi. En halua, että ensimmäinen agilityyn hyvin soveltuva koirani posottaa menemään sellaista vauhtia, ettei minua tarvita. Tito saa muuttua takaisin tykittäväksi koiraksi sitä mukaan, kun itse kehityn ja opin. Tietysti on huikeaa nähdä koiria, jotka eivät tee yhtään ylimääräistä kurvia ja kääntyvät kuin ajatus. Totuus on kuitenkin se, että minä teen itse niin monta ylimääräistä askelta ja huidon jokaiseen ilmansuuntaan, etten voi olettaa koirani ymmärtävän, mitä tarkoitan. Parin vuoden kuluttua tilanne on varmasti jo toinen.
Opetin Titon kysyväksi, jotta minun olisi helpompi pysyä perässä. En sen vuoksi, että haluaisin kysyvän koiran.

Viimeisin teksti käsitteli iloista treenaamista.
Minulle seuraaminen, tunnistusnouto ja etutassuilla käveleminen ovat kaikki yhtä lailla temppuja. Minä en ottanut koiraa, jotta voisin menestyä. Otin kuitenkin bc:n, jotta koirani ei olisi este menestymiselle, jos kilpaileminen alkaisi houkutella.

Hui jui, miten totista koirien kanssa urheileminen on tänä päivänä. Pennuille on paikat ohjatuissa ryhmissä ennen kuin ovat edes luovutusikäisiä. Kasvattajat antavat mukaan lisenssit ja kisakalenterin. On osallistuttava tuolle leirille ja aloitettava tämän lajin treenaaminen mielellään ennen kuin koira täyttää 3kk. Ensimmäinen vuosi on niin tärkeä, ettei mitään saa heittää hukkaan. Pennusta on otettava kaikki irti, koska nuorena opittu osataan vielä vanhanakin. Palkkasitko 10-viikkoisen vinosta perusasennosta? Ei, ei ja vielä kerran ei. Mieti nyt loppuun asti ennen kuin lähdet tekemään. Saat korjata perusasentoa koiran loppuelämän ajan.

Tämä kappale oli hienoisella ironialla höystetty. Minä vaadin Titolta suoria perusasentoja ennen kuin se oli ollut viikkoakaan minulla. Se pääsi 9-viikkoisena leikkimään muiden koirien kanssa vasta, kun istui ja tapitti silmiini. Ei Tito ole kasvanut pellossa. He, jotka ovat sen pienenä nähneet, tietävät.

Hauskan pitäminen ei tarkoita minulle päätöntä rehaamista. Olen tietoinen siitä, miten ja mistä palkkaan. Kun opetan, mietin ja punnitsen mahdollisia opetustapoja. Teen ja katson, mitä tapahtuu. Kesken opetuksen saatan keksiä uuden idean ja kokeilen, miten idea toimisi käytännössä. Kaukokäskyjä kuonokosketuksella ja eilen treenattiin takapään käyttämistä ison ruokatynnyrin avulla. Kuinka moni on seissyt koiranruokien säilytystä varten tehdyssä tynnyrissä ja ajatellut treenaavansa jotakin seuraamiseen liittyvää?
Mielikuvitus - mikä lahja ihmiselle onkaan annettu!

Tavoittellisuudesta muutama sananen. Minä osallistun jokin kaunis päivä ainakin tokossa ja agilityssa kilpailuihin. Agilityyn osallistun, kun koira olisi oikeasti valmis kolmosiin. Tokoon osallistun, kun tiedän alo-liikkeiden olevan peruskauraa. En mene kokeisiin kokeilemaan ja toivomaan parasta. Käyn kokeissa toteamassa, että olen oikealla tiellä ja jotain on tullut tehtyä oikein.

Hauskan pitäminen ei missään nimessä tarkoita lipsumista tekniikasta. Tekniikasta lipsuminenhan ei ole hauskaa, joten näitä ei kannata yhdistelläkään...