Need a Paw?

Eilinen lumilautareissu Lumiparkissa ei päättynyt suunnitellusti. Lähestyin yhtä hyppyriä liian kovalla vauhdilla ja väärässä kulmassa. Kyseessä on hankalan mallinen hyppyri, josta tein viikko sitten hienoja hyppyjä. Nyt kuitenkin levisi. Hypyn päätteeksi iskeydyin selälleni rinteeseen ja tällä hetkellä en voi kävellä kunnolla, kumartua, nostaa tavaroita - en voi tehdä muuta kuin nahistua ja muumioitua sisällä.

Ulkona on kaunein sää, mitä tänä talvena on nähty. Sopivasti pakkasta ja kultainen aurinko. Makaan sen kunniaksi selkätuen kanssa sisällä. Toivon, että selviän tästä kovalla täräyksellä ja pääsen pian urheilemaan ja puuhastelemaan Titon kanssa.

Tekisi niin mieli crossaamaan, aksaamaan, ratsastamaan, kiipeilemään, lautailemaan - mitä vain!

Onneksi oloani on helpottamassa muukin kuin purkillinen Buranaa. Tito on ollut suureksi avuksi. Se vetää sukat ja housut jaloista, avaa kengännauhat, hakee ja nostelee tavaroita. Tito on tänäänkin auttanut jo monta kymmentä kertaa ja säästänyt minut turhilta ponnisteluilta ja kivuilta. Kiitos, Tito!