torstai 5. tammikuuta 2012

Tavoitteiden asettelua

Tavoitteita koiran kanssa tekemiseen? Siinäpä vasta mietinnän aiheita. Näin vuoden vaihtumisen aikoihin voi keskustelupalstoilta ja blogeista lukea, miten ihmiset asettavat itselleen ja koirilleen tavoitteita tulevalle vuodelle. Usein tavoitteiden asettaminen ja tulevan vuoden käyminen etukäteen läpi antaa harjoittelemiselle suuntaa. Osa asettaa päämäärän jokaiselle kuukaudelle, toinen tähtää tiettyihin kisoihin, yhdelle on tärkeää saada arkielämä sujuvaksi, kun kolmas on päättänyt vuoden aikana haalia mahdollisimman monta titteliä koiran nimen eteen. Suunnittelusta on silloin hyötyä.

Tähän väliin on laitettava ajatus, joka juuri putkahti mieleen. Ihmisillehän on myös titteleitä opiskelumeriittien ja ammattien mukaan. Motivoisiko nuoria, jos he saisivat esim. lukion käymällä nimensä eteen FI LU Jori Juovanen? Eipä tästä sen enempää...

Toisinaan saattaa käydä niin, että tavoitteet aiheuttavat jäätävän paniikin ja stressin jo parin kuukauden kuluttua. Virheiden tekemisiä ei anneta anteeksi ja koiralle saatetaan lukea lakia, koska näin ei saavuteta mitään. Sanoisin, että suunnittelu haittaa tässä vaiheessa harjoittelua ja koiran kanssa elämistä.

Kuinkas meillä sitten?
Ehkä voisin asettaa elämäni ensimmäiset tavoitteet koiraani koskien. Tokihan minulla on ollut lukuisia liukuvia tavoitteita. Olen halunnut, että Tito oppii jonkin asian vaikkapa kevään aikana ja suunnitellut käyvämme jossakin tapahtumassa tms. Näitä ei ole kuitenkaan pohdittu sen suuremmin ja harmiteltu, jos ei olekaan onnistunut. Jos asiaa ei ole opittu toukokuun loppuun mennessä, sovitaan kevään loppuvan vasta kesäkuun lopulla ja lisäaikaa tulee roimasti!

Kokeillaan nyt kuitenkin eli tässä ovat minun ja Titon tämän vuoden tavoitteet alkaneelle vuodelle.

1. Rauhoittuminen
Emmi, vaihdetaanko koiria? Minua ei välttämättä haittaisi, jos Titoa ei joka sekunti kiinnostaisi treenata. Olisi ihan hyvä, jos se näyttäisi joskus keskisormea ja sanoisi: "Kokeile itse nousta maasta makaamasta seisomaan liikuttamatta jalkojasi!"
Rauhoittuminen edistyy vähitellen sheippausta hyödyntäen. Meillä on kuitenkin vielä pitkän pitkä matka edessä tällä saralla.

2. Lenkkeily rennommaksi
Olisi toivottavaa, että hihnan päässä olisi astetta levollisempi tapaus kuin nyt. Vastaehdollistaminen on mielestäni huikea tapa toimia koiran kanssa, mutta se saatta aiheuttaa pienen kaaoksen. Kesällä Tito juoksi täysiä luokseni, kun puussa raakkui lintu tai pellolla lensi perhonen. Näistä olenkin jo pitkään kehunut, mutta perään vapauttanut ilman sen suurempia leikkejä tms. Toivon, ettei tämä kuitenkaan muuttaisi muista koirista tapahtuvaan luoksetuloon. Olen tosin muiden koirien kanssa saattanut myös makuuttaa Titoa tai tehnyt muuta vähemmän kiihdyttävää. Onhan se kiva, että koira aktivoituu muista koirista, mutta rajansa kaikella.

3. Agility
Tiesittekö, että olen oikeasti vannoutunut agilityihminen? Kun olin yläasteella, isäni antoi yhden pellon käyttööni, jotta sain tehtyä siihen agilityradan. Hän varmasti innostui, kun tein pellosta ruohokentän!
Tein esteet samoilla väreillä kuin Agilityn MM-kisoissa vuonna 2000. Lisään esteistäni kuvia myöhemmin, koska ne ovat ulkoisella kovalevyllä.
Meillä alkaa tällä viikolla viikottaiset treenit kaveriporukalla. Mukana on kisaavia ja osaavia, sekä lajiin tutustuvia. Katsotaan, minkälainen agilitykoira Tito lopulta on. Kesän ja syksyn treenaamisen perusteella se luulee tietävänsä, miten rata menee. Olenkin tehnyt hurjasti harjoituksia, joissa Titon on pakko olla kanssani samalla kartalla tai palkka ei lennä. Sanoisin, että se kuuntelee huomattavasti paremmin kuin heinäkuussa.
Koulutan esteet edelleen mahdollisimman paljon positiivisella vahvistamisella, koska tähän mennessä olen saanut varsin kiitettäviä tuloksia.

4. Toko
Juu, juu, me treenaamme TOdella KOvaa tätä lajia. Tänään luin töissä tokon sääntökirjaa tauolla. Kiitos Sannille joululahjasta! Kikkailen opetustapojen kanssa, koska haluan kokeilla uusia juttuja koko ajan. Tito on osannut jo vuoden verran tulla sivulle suoraan ja oikeaan paikkaan. Kuinkas sitten kävikään? Päätin, että haluan paljon hauskemman pakitustyylin. Pari viikkoa on leikitty samoja kiepsahduksia, joita käytän dog frisbeessä. Toissayönä otin naksun ja namit esiin. Viisi minuuttia ja seisoin tattina, kun Tito pakitti edestäni (eteentulo) täydellisesti perusasentoon. Otin näitä muutaman ja lähdin hihkuen yölenkille.
Meille toko on hupilaji, mutta silti kaikki pitää osata viimisen päälle, jos kokeeseen mennään. Eli ei mennä.

5. Dog Frisbee
Heittokäsi kuntoon niin, että hanskassa on vuoden lopussa ainakin 20 eri heittoa hallitusti. Titolle parempi hyppytyyli ja syksyllä meillä on valmis koreografia. Malttia treenaamiseen. Toivon pääseväni jonkun ulkomaisen kiekkoilijan oppeihin. Yksi on mahdollisesti tulossa Suomeen.

6. Paimennus
Tähän meni maku totaalisesti viime kerralla eli katsotaan nyt, mitä tämän suhteen tehdään. Ehkä ei mitään. Ehkä päästään Titon jonkun päiväkodin pihalle ja opetan sen paimentamaan lapsia. Pitäähän sen jotain saada paimentaa.

7. Cani Cross
Aloitettiin syksyllä, mutta jäi, kun tuli märkää, pimeää ja liukasta. Tämä täytyy laittaa kalenteriin ainakin viikon välein, jottei unohdu.

8. Nenähommat
Pennusta asti olen pitänyt Titon kuonon aktiivisena erilaisten nenätehtävien kanssa. Erilaisia asioita on saanut etsiä jälkeä pitkin ja tuulihaulla. Tunnareita on harjoiteltu tammenterhoilla, kävyillä ja kepeillä. Hyvin etsii, ei maistele ja löytää oman. Näitä jatketaan kokeilen jotain jäljen tynkää saada aikaiseksi. Tein eilen ja tänään minijäljet. Hyvin seurasi, mutta näitä tehdään täysin nenän aktivoimiseksi. Ei paineita opetustavoista, kun kaikki tehdään kuitenkin väärin!

9. Terveys
Tito menee kuvauksiin 6.2.2012. Kuvautan näillä näkymin lonkat, kyynärät, olat, selän ja tarkistutan silmät. Mielenkiinnolla odotan, miltä pienen pyörremyrskyn sisällä näyttää.

10. Kisoihin?
Haluaisin korkata sekä tokon että agilityn, vaikka sitten mölleillä, tämän vuoden aikana.

11. Muuta
Yritän psyykata itseäni siihen, että voin jättää Titon pariksi päiväksi vanhemmilleni hoitoon. Siskoni asuu Ruotsissa ja sinne pitää päästä kylään. Tito on valmis, minä en.
Olisi kiva saada Tito tottumaan kissoihin, mutta pitääkö minun hankkia sitä varten kissa?

Näköjään pääsin vauhtiin, mutta nämä ovatkin ehkä enemmän "mitä tehdään tänä vuonna" -mietteitä.

5 kommenttia:

  1. Tuo Tito mulle hoitoon, niin kyllä se paimennuskin kuntoon saadaan. ;)
    Päivi

    VastaaPoista
  2. Päivi, viime kerran jälkeen saat katsoa Titoa, muttet koskea.

    VastaaPoista
  3. Hyviä ajatuksia! Kyllä teidät kisakentille agissa saadaan, helposti. :D

    Mä just haluaisin paimentaa, koska musta on ehkä siisteintä nähdä koira tekemässä sitä mihin se on luotu ja mikä on sille hirveän luonnollista ja niiin kivaa. Mut mahiksia on vähän heikosti! Samasta syystä oon noille spanieleille opettanut metsästysjuttuja vaikka oikeesti ei metsästetäkään. :)

    VastaaPoista
  4. No mikä jottei, vaihdetaan vaan! Mä vaan oon niin hullu, että voisin treenata yötä päivää, Mistiä ei vaan aina huvita ;) Vaikka tällä hetkellä muakin vähän laiskuttaa ja kuukauden päästä on koe, ehkä ihan hyväkin etten nyt treenaa loppuun tuota pientä otusta. Tsemppiä teille tavoitteiden ja suunnitelmien kanssa, niiden toteutus ei ole teille temppu eikä mikään!

    VastaaPoista