Testailua ja passeja

Tänään on ollut ohjelmassa muun muassa lemmikkieläinpassien hankkiminen pojille. Käytiin Sopulitien eläinlääkärissä hakemassa ne. Kun sain passit käteen, tuli hassu tunne. Tunne siitä, että ihan kohta mennään! Jännittävää. Paljon pitää kuitenkin vielä suunnitella, tehdä, hankkia ja pohtia.

Pojat kävivät samalla puntarilla. Totti vatsa sisään vedettynä 25 kg ja Tito sievästi 23 kg. Pikkuisia ovat!

Käytiin myös Itiksessä testailemassa varusteita. Siitä onkin aikaa, kun pojat ovat olleet kauppakeskuksessa. Ja rullaportaissa. En sen kummemmin ajatellut asiaa. Menin vain ja pojat tulivat perässä. Niin pitkä on edellisestä kerrasta, että unohdin kokonaan käyttäneeni aikaisemmin hissiä. Noh, meni jo.

Kauppakeskuksessa sai pitää naaman aika määrätietoisen vakavana, jotta ihan jokainen vastaantulija ei olisi tullut koiria rapsuttamaan. Niillekin hetkille on aikansa ja paikkansa. Mutta ei hälyisässä ostoskeskuksessa. Esimerkiksi bussia odotella voin ihan hyvin antaa Titon ja Totin mennä viereen tulleen ihmisen luo rapsutettavaksi. Tilanne on rauhallinen ja hallinnassa. Jos olen jossain puistossa koirien kanssa ja näen kaukana lapsuksia ihastelemassa Titoa ja Tottia, huikkaan heille usein, että saa tulla rapsuttamaan. Siinä kuluu tovi jos toinenkin, kun vastailen lasten kysymyksiin ja he hellivät poikia. Mutta ei, ei ostoskeskuksessa...

Käytiin sovittamassa tossuja, pantoja ja katsottiin varmuuden vuoksi pari talutintakin muistiin. Tänään huomasin, että toinen meidän taluttimista alkaa mennä rikki kahvan kohdalta. Eli se täytyy lyhentää. Mutta silloin pitää toinenkin lyhentää. Koska en vaan voi kulkea kahden eri mittaisen taluttimen kanssa. Ei onnistu. Halvaannun jo ajatuksestakin.

Haluan reissuun mahdollisimman vähän tavaraa eli vain oleelliset. Voisi sinänsä pitää ihan luonnollisena ajatuksena, mutta siinä vaiheessa, kun alan miettiä vaatteita, olen lirissä. "Lämpimät sukat tietysti. Ja pitkät sukat. Ja lyhyet sukat. Ja ohuet sukat. Ja kumisaappaat. Ja kevyet pitävät kengät. Ja sandaalit. Ja puukengät." No ei sentään. Ruokapuoli painaa kuitenkin aina paljon, joten en haluaisi hirveästi ylimääräistä kannettavaa esimerkiksi teltan, makuupussin, patjan ja muun sellaisen kanssa. Joten niitä mietin tällä hetkellä tarkastikin. Jos jokaisen suhteen katsoo vähän sormien välistä, tulee kannettavia kiloja nopeasti muutama ihan ylimääräinen. Ja sellaiset tuntuvat, kun noustaan ja laskeudutaan vaihtelevassa maastossa.