Jumppaillessani kahdesta koirasta toinen tuo joskus viereeni lelun, mutta lähtee se suussaan pois huomatessaan, etten ole kiinnostunut leikkiehdotuksesta. Sitten on se toinen. Joka käsillä seistessäni heittäytyy käsieni väliin selälleen. Joka minun rullaillessani selkääni tulee suoraan päälleni ja kuolaa naamalleni. Joka punnertaessani yrittää ujuttaa itsensä alleni ja muka-säikähtää jäädessään liiskaksi. Joka meinaa kuulaillessani saada aina osumaa päähänsä. Joka päällä seistessäni tulee nuolemaan naamaani. Joka kuminauhoilla venytellessäni yrittää ihan puolihuomaamattomasti ottaa kuminauhasta kiinni ja viedä sen mennessään. Joka fasciapalloa käyttäessäni yrittää tunkeutua lattian ja minun väliin löytääkseen pallon altani. Joka osallistuu aina.
torstai 13. heinäkuuta 2017
Totti auttaa Jumppa-Pirkkoa
En tiedä, kuinka moni lukija tekee kotijumppaa eli ihan mitä vain kauniin voimistelun ja epämääräisen ähellyksen väliin jäävää touhua. Minä venyttelen, kahvakuulailen, teen perinteisiä lihaskuntoliikkeitä, seison käsilläni ja päälläni, roikun nilkoistani katossa ja hypin suuntaan jos toiseenkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Niin tuttua. Totti <3
VastaaPoistaTotti haluaa osallistua. Kaikkeen. Olla vaan lähellä. Mielellään pää mun leuan alla. Se on the place to be Totille. <3
PoistaMiten mä arvasin, että se toinen on Totti? :D Ihana <3
VastaaPoistaTotti olisi mielellään sylissä vaikka aina. Tito tulee yhtä lähelle vain pyydettäessä. :D
Poista