Vaellus – Sillon ku paistaa turha on sateita pelätä

(Tarinoita meidän reissusta tulee ripotellen tänne blogiin, koska kukaan ei jaksa lukea tai kirjoittaa yhdellä vedolla kaikkea sitä, mitä muistiinpanoissani ja ajatuksissani on.)

---

Ihan ensimmäisen kerran ajatus meidän reissusta kumpusi ilmoille, kun vein heinäkuussa Kickbiken uudelle omistajalle Mikkeliin. Istuin junassa, kirjoitin yhtä tärkeää puhetta ja katselin välillä ulos ikkunasta. Ajoittain jäin haaveilemaan ja tunnelmoimaan maisemia. Tunnelmoin sitä tunnetta, joka minulla oli junan kyydissä. Että olin menossa jonnekin. Olin matkalla.

Mikkelissä istuin järven rannalla syömässä mansikoita ja odottelin junan saapumista kotimatkalle. Kiitäessäni takaisin kohti Helsinkiä, tunsin levottomuutta. En käynyt tarpeeksi pitkällä. Olisi pitänyt jatkaa. Junahan matkasi Ouluun asti. Ainakin sinne olisi päässyt. Tunsin vastahakoisuutta Helsiinkiin palaamisesta.

Siitä se ajatus lähti. Tulin kotiin ja ilmoitin poikaystävälle, että minä lähden pohjoiseen. Aloin suunnitella reissua ja sain fiilistellä valmisteluja ja tulevaa lähtöä kahden yhteistyökumppanini, Hurtan ja Vaeltajankaupan, kanssa. He lupasivat pitää huolen, että koirilla olisi asianmukaiset varusteet ja minulla vähintäänkin katto pään päällä pohjoisen koettelemuksissa.

Suunnitelmani oli tosiaan ontuva, niin kuin edellisessä tekstissäni käy selväksi. En osannut suunnitella varsinaista reissua. Sitä oleellista eli minne tarkalleen olisin menossa. Katsoin karttoja. Selailin satelliittikuvia. Luin muiden kokemuksia. En halunnut sinne, minne muutkin. Karhunkierros on niiiiin nähty juttu, vaikken ole sitä käynytkään patikoimassa. Hetta-Pallas? No ei nyt sentään. Lukemani mukaan niin koluttu ja vastaantulijoita saa moikkailla jatkuvasti. Eeeei ihan meidän juttu. Kun on lähtöisin Helsingistä, haluaa patikoinnilta muuta kuin nuotioseuraa, telttakylää ja moikkailua.

Ostin junalipun Rovaniemelle ja bussilipun Rovaniemeltä Kilpisjärvelle. Me lähdimme hakemaan muutakin kuin tasaista horisonttia.

Nyt reissun jälkeen sanoisin, että Karhunkierros olisi voinut olla erittäin kiva. Ja Hetta-Pallas oikein mukava. Sinä, joka olet harkinnut niitä, mene ihmeessä. Ei ole pakko saattaa itseään riskien ja pelkojen äärelle. Ei ole välttämätöntä mennä sinne, missä koirat meinaavat päätyä kosken kuohuihin. Ei tarvitse väkisin saattaa itseään ja koiriaan vaaraan.

En toki ollut niin suunnitellutkaan. Mutta kuinkas sitten kävikään...