sunnuntai 6. elokuuta 2017

Vaellus – Testailua ennen reissua

Parin päivän kuluttua noustaan junaan ja puksutetaan pohjoiseen. Tavarat alkavat olla kasassa. Vielä omaa ravintopuolta kehittelen, mutta sekin on jo hyvällä mallilla. Kuivuri on hurissut jo viikon ja tänään leipaisin pari pellillistä kolmen raaka-aineen keksejä. Toki ne painavat hieman liikaa tilavuuteensa nähden, mutta pistetään sitten poskeen heti ensimmäisinä päivinä niin ei tarvitse pitkään kantaa.

Monen monta terttua banaaneja, kasa omenia, pari kiloa porkkanoita ja useita kesäkurpitsoja on käynyt kuivurin läpi. Minä en niin välitä valmiista pussikeitoista, joita useat suosivat reissuissa. Niiden suolamäärä ja lisäaineluettelot ovat turhan paljon minulle. Suolainen ruoka saa aikaan koko päivän kestävän janon, mikä ei kannettavan veden kanssa sovi kovin hyvin yhteen. Joten kuivattelen itse keittovihannekset, otan mukaan kikherne- ja härkäpapupastat, omat yrtit ja mausteet. Ostin vielä järkevän oloisia luomu kasvisliemikuutioita, joita ei ole pilattu turhuuksilla. Eiköhän noista keitto tehdä.

Koirille tilasin pari kiloa kuivalihaa, joita olen yhden satsin turvottanut hahmottaakseni, kuinka paljon ne vetävät nestettä. Voin kertoa, että p a l j o n. Kuivalihat tulee siis annettua näillä näkymin paikoissa, joissa on jokia, puroja tai järvi vieressä. Kuivalihan lisäksi otan mukaan pentunappuloita korkean energiapitoisuutensa vuoksi.

Koirat testasivat tänään Hurtan reppua ja valjaita menestyksekkäästi. Totti törmäili ensin seiniin sisällä, mutta ulos päästessään unohti repun olevan olemassa. Painoksi laitoin molemmille puolille neljä kirjaa. Olin yllättynyt, miten hyvin valjaat pysyivät suorassa, vaikka Totti juoksi, merkkaili ja touhusi. Ei valahtanut ainakaan tällä lenkillä reppu toiselle kyljelle!


Eilen pystytin myös ensimmäistä kertaa uuden teltan. Hupsu on hän, joka lähtisi reissuun ilman teltan koepystytystä! Pystytin teltan vanhempieni ylisille sisätiloihin. Näin sain tehdä ensimmäisen pystytyksen turhautumatta riepottelevaan tuuleen ja tuulen mukana kadonneisiin ohjeisiin. Tosin ohjeita ei missään vaiheessa sitten tarvittukaan.

Kävin hakemassa uuden teltan Matkahuollon pisteestä pari päivää sitten ja voin sanoa jopa säikähtäneeni, kun virkailija ojensi laatikon minulle. Se ei painanut mitään! Kuin sähköisku tunsin hätääntyväni. "Se teltta on unohtunut matkasta! Ehdinkö tilata vielä uuden..?" Hieman haparoivin ja epävarmoin ottein taiteilin laatikon jalkojeni väliin pienen skootterini kyytiin ja pyyhkäisin kotiin.

Kotona avasin laatikon ja katsoin sen sisään tyrmistyneenä. Nostin sieltä mustan pienen paketin ja kysyin Kepolta: "Siis voiko se teltta olla TÄSSÄ?!" En voinut uskoa silmiäni. Saati painoa käsissäni. Minun lähes 20 vuotta vanha telttani painaa monen monta kiloa, siinä on pressupohja, sisäteltta puuvillakangasta, painava tukikehikko ja vielä lisäpainoa tuomassa oven teltan eteen lipaksi nostavat kepukat.

Nyt käsissäni oli pieni nyssykkä, joka oli kooltaan ja painoltaan neljäsosa aikaisempaan verrattuna. Teltta painaa 1 650 g. Siis vähemmän kuin kaksi maitotölkkiä! Avasin paketin, katsoin sisällön läpi ja aloin rakentaa. Pohja auki, kehikko kasaan, toisesta päästä kulmiin kiinni ja pingotus toiseen päähän samalla tavalla nurkkiin kiinni. Pingotuksen jälkeen sisäteltta naps-naps-naps kiinni kehikkoon. Ulkoteltta päälle, takanurkista klipseillä kiinni, muutamalla tarralla kohdistaminen keskelle sisätelttaa ja etukulmat klipseillä kiinni. Maahan tai puihin pingotusta vaille valmis teltta oli siinä!

Suunnittelin myös, missä järjestyksessä ja miten pystyttäisin teltan, jos sade on niin rankka kuin ensi viikolle on mukavasti luvattu. Muuten saatan päätyä vain kääriytymään ulkoteltan kankaaseen ja näin suojaamaan itseni kaatosateelta. Joten ihan hyvä suunnitella etukäteen!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti