Erilainen joulu

Joulu oli tänä vuonna monella tavalla poikkeuksellinen. Olen joskus viettänyt joulua Hollannissa sukulaisten luona, mutta kaikki muut joulut ovat sijoittuneet saareen vanhempieni luo. Syksy oli muutosten aikaa ja niin kävi, että vanhempani muuttivat juuri joulun alla mantereelle. Ei ole saarta enää, mutta onneksi jotain ihanaa ja ehkä jopa parempaa tuli tilalle!

Koirat ovat olleet kolme päivää ulkona. Yöt saivat nukkua eteisessä takit päällä. Ne ovat olleet aivan järjettömän onnellisia kaikesta vapaudesta ja viilettäneet pitkin peltoja ja metsiä. Pimeällä olen pitänyt pannoissa universumin parhaita valaisimia, jotta koirat näkyvät hyvin kaukaakin katsottuna. Suurimman osan ajasta ne ovat viihtyneet ihan pihalla, ja Totti otti omaksi paikakseen tasanteen ulko-oven edestä.

Takit ovat olleet päällä koko ajan – niin ulkona kuin sisälläkin. Ruokaa olen kaatanut kauhalla kuppiin sitä mukaan, kun se on siitä hävinnyt. Liikuntamäärät ovat olleet niin valtavat, että koirat ovat saaneet vetää ruokaa naamaan niin paljon kuin ovat halunneet. Lammastakin heltisi joulupöydästä koirille. Ja yksi Ziwi Peak -pussi hävisi tänään poikien suihin.

Tänään, tapaninpäivänä, tehtiin parin tunnin katsaus vanhempien tilaan kuuluvaan metsään. Ajateltiin selvittää, missä metsän rajat menevät. Pari erilaista karttaa, tietokone ja toiveikkuutta. Niillä lähdettiin matkaan. On muuten aikamoinen projekti, kun haluaa etsiä metsästä oransseja kuutioita, joiden sivut on noin 10 senttimetriä pitkät. Pienet rautapalikat ovat sammaleiden, havujen, saniaisten ja kaiken seassa eli niiden löytyminen tapahtui lähinnä vahingossa, jos niihin sattui kompastumaan. Löydettiin rajapyykkeistä noin puolet. Mutta hemmetin kaunis metsä, jonne kelpaisi jäljenkin ehkä joskus tallata...

Kovasti odottelen lumien tulemista, jotta pääsisin tutustumaan seutuun pikkuisen valjakkoni kanssa! Viereinen tila on hevostila, joten sielläkin pitää päästä käymään. Jos vaikka saisi vähän silitellä heppoja.