Kuonokosketus on mahtava. Tito nokkii maata tai pleksipalaa kuonollaan niin, että takajalat ovat sängynaluslaatikon päällä. Olen vähitellen lisännyt omaa liikkumista ja tietysti harjoitellaan molempia puolia.
Tasapainoilua harjoitetaan jumppapallon päällä.
Pari päivää sitten opetin Titon työntämään painavaa käsipainoa kuonollaan. Ei riittänyt ihan pieni tökkäsy.
Keppien treenaaminen sujuu aina vaan paremmin. Vaikeutan edelleen niin hyvin kuin vain osaan. Tänään mm.
- lähetin kepeille ja lähdin juoksemaan kepeistä katsottuna 90° oikealle
- leikkasin edestä ja takaa
- lähetin oikealta, mutta juoksin keppien takaa vasemmalle puolelle samalla, kun Tito kepitti
- tein pari ohjauskuviota ja valssasin Titon kepeille
Summa summarun - ei me osata agilityssa muuta kuin kepit.
Yhdessä vaiheessa tuli lenkkeilijä ja olikin sopiva hetki pienelle levolle. Käskin Titon maahan ja annoin lenkkeilijän juosta ½ metrin päästä Titosta. Itse seisoin kauempana. Tito näytti taas hauskalta, kun se oikein tsemppasi, ettei vaan innostuisi liikaa ohi juoksevasta henkilöstä. Eipä sen ilme värähtänytkään.
Tokoilua tulee tehtyä lähes päivittäin. Eilen kokeilin pitkästä aikaa vauhtinoutoa. Tai noh, olen kokeillut sitä kerran aikaisemmin... Kyllä Tito osaa kapulan nostaa, pitää kauan rauhallisesti suussaan, istua kapula suussa eteen ja irrottaa käskystä. Ensimmäisellä kerralla vauhtinoudoista ei oikein tullut mitään. Muistan, ettei minulla ollut itsellä tarpeeksi selvää kuvaa siitä, mitä oikeasti halusin tehdä.
Eilen päätin perusteellisesti, mitkä asiat merkkaan ja ei muuta kuin pihalle. Kai se oli sitten kuitenkin jotain ensimmäisellä kerralla oppinut. Leikin ensin kahden patukan leikkiä, josta parin patukan jälkeen heitin kapulan.
Tito pysähtyi ja katsoi: Älä kuule yritä! Toi ei ole nahkapatukka.
Seisoin jääpatsaana ja katsoin, mitä tapahtuu.
Tito: Ai, se pitää kuitenkin juosta hakemaan. Olisit heti sanonut!
Tito siis juoksi kapulalle, nappasi suuhun ja merkkasin heti. Kovaa juoksi patukkaan kiinni.
Tein 5 toistoa ja alkoi näyttää siltä, kuin Tito tietäisi, mitä pitää tehdä.
Vai olisiko se niin, että minä osasin tällä kertaa kertoa, mitä halusin..?
Moi Nova! Taas ihanaa juttua! Olisiko sulla hyviä vinkkejä miten saada tuo adhd-dalmis rauhoittumaan ja keskittymään? Normi istu, maahan, paikalla, kieri jne. jutut menee kohtuuhyvin mutta muiden kanssa koiran kierrokset nousee niin ylös että harjoittelu jää siihen kun se ei malta keskittyä, hyörii ja pyörii vaan.
VastaaPoistaKannattaisiko opetella naksuttimen käyttöä? Ilmeisesti meillä nuo herkkupalat aiheuttaa sen että alkaa tulemaan noita temppuja itsellään liukuhihnana ylikierroksilla kun tahdotaan vain se makupala. Miten pitäisi naksuttimen kanssa sitten edetä? (Ei oo ikinä ollut enkä oo käyttänyt)
Heips!
VastaaPoistaTokihan kaikenlaisia vinkkejä löytyy, miten koira toimii muiden koirien läsnäollessa.
Tästä tulee aikamoinen romaani, joten otatko vaikka sähköpostilla yhteyttä.
Itsehillinnän harjoituttaminen on tehokas apu moneen asiaan. Se, että koira tajuaa omistajan kautta pääsevänsä tekemään asioita, on kultaa.
nova.vdende(@)gmail.com.
Rauhoittuminen on kuitenkin eri asia. Tiedän parikin tehokasta tapaa, mutta olen itse kehno niitä noudattamaan. Jotenkin pääsee unohtumaan ja sitä vain tekee ja tekee koiran kanssa. Nyt on lähiaikoina ollut taas tehokkaampaa rauhoittumisharjoittelua, mutta ei tuosta bassettia tule tekemälläkään.
Rauhoittumistakin on monenlaista.
Rauhoittuminen kotioloissa.
Rauhoittuminen kentän laidalla yksin tai ihmisen vieressä.
Rauhoittuminen treenituokioiden välissä.
Rauhoittuminen ollessa yksin eri paikoissa.
Rauhoittuminen vieraiden ollessa läsnä.
Rauhoittuminen uusissa tilanteissa.
Näitähän on ja näistäkin voin kertoa jotain maililla. Neuvoja, jotka toimivat ja joita en itse muista noudattaa. ;)
-N