Joten otin tänään Totin mukaan hallille. Joku osaava oli tehnyt pitkän radankin isolle kentälle, mutta minä ja Totti emme astele sellaisille areenoille vielä piiiiitkään aikaan. Me teemme erilaisia treenejä. Pentutreenejä. Perusteita. Pohjia. Alkeita.
Joten valtasimme käyttöömme pienemmän kentän ja kyhäsin siihen muutamat hypyt ja putken. Meillä on niissäkin jo tekemistä. Tosin ajattelin, että projektia on vielä enemmän kuin sitä näköjään on. Nuorukainen on käynyt iltalukiota ja edennyt sitten viime kerran!
Se ei enää tuijottanut minua herkeämättä, vaan katsoi esteitä. En voinut uskoa, kun se käänsi päänsä pois kohti edessä olevia esteitä. Se katsoi eteensä. Se keskittyi muuhunkin kuin minuun eikä edessä ollut edes lelua odottamassa. Tajusin vasta nyt, että aikaisemmin on ollut lelukin vielä odottamassa, jotta se katse saataisiin jollain huijauksella eteen. Ei ollut tänään sitä. Heitin lelun vaihtelevalla tarkkuudella Totin eteen, viimeisen esteen jälkeen.
Se tykitti aivan järjetöntä nopeutta esteiden LÄPI eli roiskis ja rimoja sateli. Niistä en ole sanonut mitään tähän mennessä. Alussa rimoja lensi sieltä ja täältä. Muutaman kerran jälkeen ei enää ellen kokeillut jotain slaavilaista avosätkäystä eli huitonut holtittomasti kaikkiin ilman suuntiin.
Totti ei osaa vielä lukea rataa niin kuin Tito. Se ei osaa päätellä yksinkertaisiakaan asioita. Se on niin alkeissa, ettei uskoisikaan. Mutta sen kehitys on jäätävää. Jos kehittyisin samalla vauhdilla ohjaajana, saattaisimme joku päivä olla taitava parivaljakko. Vielä en kuitenkaan osaa ohjata tuota. En ole samaa tykitystä nähnyt kuin joskus kisoissa. Silloin olen aina miettinyt, miten ihmeessä ohjaajat saavat kyseiset koirat suorittamaan esteet oikeassa järjestyksessä. Niiden koirien katsominen on saanut oman sykkeeni nousemaan ja hengityksen pysähtymään. Jokainen hetki on täynnä voimaa, jännitystä, sähköä ja uhkapeliä. Jokainen hetki ohjaaja ja koira tuntuvat taistelevan siitä, kumpi vie ja kumpi on vietävänä. Nyt minulla on se koira. Ja se vie. Herran jestas, se vie.
Alla vielä tuuletukset onnistuneesta suorituksesta. Näköjään suoritusten taltiointi on hyvä asia monestakin syystä. Tässä on loistava esimerkki rauhallisesta silittämisestä. Not.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti