Kotia päin huristellessa jutusteltiin treenikavereiden kanssa, miksi liikumme, miten liikumme, minkälaisia tavoitteita meillä on jne. Hyvä ja mielenkiintoinen keskustelu, koska kolmella ihmisellä oli samanlaisia ja myös hyvin erilaisia näkökulmia.
Kotona mietiskelin lisää. Pohdin minun sekä Titon ja Totin liikkumista. Sitä, miten käsi kädessä ne kulkevat. Mitä enemmän treenaan omia juttuja, sitä enemmän koiratkin liikkuvat. Koska, heh, jokainen kävelylenkki koirien kanssa on mukavan palautteleva.
Tuntuu liian pahalta ajatukselta, että panostaisin omaan kuntooni päivästä toiseen ja jättäisin koirat aivan vaille huomiota ja aktivointia. Haluan tehdä viikon aikana muutaman piiiiitkän lenkin koirien kanssa. Joskus sellainen tulee korvattua minun makoilulla nurmikolla tai kalliolla ja koirien möyriessä "jossain lähellä".
Lyhyempiä lenkkejä tulee tietysti päivittäin. Iltalenkki on se favorite, koska iltaisin on raikasta, hiljaista ja hämärää. Mieli rauhoittuu ja on kiva katsella koiria, jotka nuuskuttelevat menemään.
Samalla, kun kehitän omaa kehonhallintaani, opetan sitä myös koirilleni. Niiden tulee hahmottaa kehostaan muutakin kuin ruokaa mussuttava suu.
Minä haluan olla ketterämpi ja se innostaa tekemään koiristakin enemmän apinoita. Kiivetään puihin ja kiville, tasapainoillaan tolppien ja kaiteiden päällä.
Näin meillä, kuinka teillä?
Tähän vielä repeilyä Totin uimiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti