Pentuaikaa!

Olin aikaisemmin varma, että asuin hyvien lenkkeilymaastojen kehdossa. No enpä asunut. Nyt on asiat vielä paremmin. Vai onko kyse vain uutuuden viehätyksestä?

On uusia teitä, uusia metsiä, uusia peltoja, uusia polkuja. On myös uudet kotikulmien räyhärakit ja omistajaansa perässään vetävät saksanpaimenkoirat. Ja tietysti on uusi koirapuisto, jossa koirat juoksevat verkolle hurisemaan, haukkumaan ja pullistelemaan.

Ehkä muuttuneen ympäristön vuoksi olen ollut hurjan innokas Titon ja Totin kanssa. Olen pudonnut täysin pentuaikoihin ja tohkeissani opettanut ja vahvistanut samoja asioita kuin poikien ollessa tasapaksuja pentupötkylöitä.

Miksikö? No tuotaa, koska nuo täytyy tosiaan pitää hihnassa, jos haluaa ulos mennä. Ihan vieressä on pari metikköä, mutta myös autotie, parkkipaikka ja vielä enemmän koiria. Joten olen päätynyt käyttämään taluttimia. Ehkä erikoisen kuuloista, mutta sitä se on meille nyt ollutkin.

Enkä jaksa koirien perässä raahautua, joten ollaan opeteltu käytöstapoja. On pitänyt kävellä nätisti vetämättä ja kaikenlainen hötkyily ja sirkustelu on jouduttu jättämään pelloille ja metsiin. Yyyh, miten tylsää! No ei! On ollut oikeasti hauskaa (vielä toistaiseksi) muistutella näitä ja nopeasti homma alkoikin olla jo järkevissä mittasuhteissa.

Pentuajat ovat tulleet mieleen, koska lenkeillä on ollut nameja mukana ja pari päivää sitten mentiin useamman kerran koirapuiston ohi ees-taas, koska siellä oli niin kiva puhisija häiriönä. Olen vahvistellut rentoa kulkemista, oikeaa mielentilaa lenkeille ja tämä on ollut kivaa. Meidän lenkit ovat niin pitkään olleet vauhdikkaita temppuja ja kovaa juoksemista. Välillä on pitänyt hetkeksi pysähtyä tien sivuun tai odotella jossain, mutta sitten on saanut taas rymytä tahtonsa mukaan. Tokihan nuo ravailevat itsekseen ja ihan vain lönköttelevätkin vapaana, mutta on se eri asia kuin hihnassa kulkeminen vieressäni. Vaikka tässä on ollut pentuajat vahvasti mielessä, en kyllä millään mittapuulla ottaisi nyt uutta karvapöksyä. Huhheijaa, ovat nuo muka-aikuiset kuitenkin nyt se täydellinen yhdistelmä minulle.

Aloitin uuden itsenäistä työtä vaativan tehtävän opettamisen eli alla olevassa kuvassa näkyvän metikkösaarekkeen kiertämisen. Kyllähän nuo kiertävät yksittäisiä puita, mutta tämä on nyt uusia taitoja vaativa kehityskohde. Aloitin opettamisen paloissa ja kuudennella toistolla molemmat kiersivät koko metsän! Tekemistä on vielä, jotta saadaan varmuutta. Ajankohta täytyy myös miettiä aina hyvin, jottei lähellä ole muita ulkoilijoita yllätyksenä.

Kaikesta sitä innostuukin!

Ensimmäisellä lenkillä löydetty lelu