Kapulakieltä

Totin kanssa on väännetty kapulahommia aina silloin tällöin. On ollut menestystä ja sitten on ollut sitä toista. Aika paljon sitä toista. Siitäkin huolimatta olen ollut hyvillä mielin, koska koko ajan on menty oikeaan suuntaan.

Näköjään, koska tänään makoilin sängyllä läppärin kanssa, kun tunsin intensiivisen tuijotuksen kohdistuvan itseeni. Katsoin vasemmalle ja siinä se oli. Totti istui sängyn vieressä ja piti kapulaa suussaan. Rauhallisesti, kapula oikeassa kohdassa suussa ja minua katsoen.

Meinasin tipahtaa sängystä, mutta tajusin vain kehua hiljaa, että onpa Totti löytänyt hienon kapulan. Pulikka ei tippunut, vaikka puhuin eikä se tippunut, kun silitin Totin poskia ja kaulaa. Otin kapulasta kiinni ja pyysin irrottamaan. Totti irrotti ja oli hurjan tyytyväisen näköinen. Niin olin minäkin.

Pssst... En tiedä, mistä kapula löytyi...