Omaa ohjelmaa

Tänään oli Titon päivä. Se pääsi erääseen myymälään esiintymään. Tai siis tekemään temppuja, vatkaamaan koko kroppaa kaikille iiiihanille ihmisille ja olemaan silitettävänä sekä halittavana. Erityisesti lapset ottivat Titon omakseen. Yksi meinasi alkaa itkeä, kun oli aika lähteä. Olisi halunnut vielä vähän silitellä.

Melkein...

Täytyy sanoa, että sydämessä on lämmin tunne. Tuo sekopäinen rasavilli oli innoissaan kaikesta. Se teki ja viihdytti. Lisäsi vähän omaa Tito-twistiä eri juttuihin ja voitti kaikki ihmiset puolelleen. Kaupassa oli paljon koiria - ja kaksi marsua - eikä ollut mitään ongelmia. Tito katseli koiria vieressäni maaten ja haisteli tietysti marsut läpi. Pari poikaa nimittäin toi nämä pötkylät Titon naaman eteen. Halusivat tutustuttaa. Tito haisteli marsut ja jäi sitten tuijottamaan minua, että mitäs sitten.

Hmph...

Kun oli hetken hiljaista, Tito kävi itsekseen katsomassa paikkoja. Ilme oli kohtuullisen koominen, kun se tuli leluseinän eteen. Tito jähmettyi niille sijoilleen ja haisteli varovasti leluja. Sen jälkeen se jäi sinne ja tuijotti, että voi hyvän tähden, niin kamalan paljon leluja! Tito löysi myös erikoisen vesikupin, jossa oli lähde. Tito, joka ei juo oikein koskaan vettä treenien ulkopuolella, joi lähteen tyhjäksi. Sinne piti siis käydä kaatamassa Titon käynnin jälkeen lisää vettä, koska lähde ei enää toiminut pienellä vesitilkalla, joka pohjalle oli jäänyt.

Yksi skeittimies tuli myös liikkeeseen ja mutisi, että olisi siistiä, jos Tito voisi skeitata. Eipä tarvinnut enempää mutista. Kun kuulin tämän, nappasin miehen skeitin ja annoin sen Titolle. Rätätätättäää! Boom! ja uudestaan Booom! Tito veti täysiä myymälässä seinästä seinään. Törmäyksen jälkeen se osasi hienosti kääntyä ja jatkoi matkaansa. Koska se on Tito.

Koska Tito on luottokoira.

Kuvat Johannan ottamia