Kokeilussa Orijen Freeze-Dried Dog Food

Tuotteet saatu

Tito ja Totti syövät pääosin raakaruokaa. Monipuolisesti lihoja, rasvaa ja sisäelimiä. Tarpeeksi luuta ja kasviksia silloin, jos annan tietoisesti enemmän luuta kuin tarve olisi. Lisäravinteita kattamaan ne puutteet, joita raakaruoassa on.

En ole tehnyt raakaruoasta meille uskontoa eli namit ovat vaihtelevasti laadukkaita nappuloita, ZiwiPeak-lastuja tai jotain muuta vastaavaa. Nappuloina vaihtelen yleensä Acanan viljattomia, mutta koska Tito tykkää hurjan paljon myös RC:n nappuloista, on meillä sellaistakin joskus. Kyseisissä tahmanappuloissa häiritsee jonkun verran omien tassujeni lähmääntyminen, mutta mitäpä sitä ei koiriensa eteen...

Juhannuksena tarjoutui mahdollisuus kokeilla markkinoille vasta tullutta Orijenin kylmäkuivattua ruokaa. Koska olen tykännyt Acana- ja Orijen-ruoista (sama valmistaja) jo neljän vuoden ajan, tätä ei tarvinnut pitkään miettiä. Mielenkiinnolla siis tartuin mahdollisuuteen. Miten kävisi, kun raakaruokaa syövät mustavalkoiset saisivatkin yht'äkkiä kuppiinsa ihan uutta ruokaa ilman mitään totutteluja - ja vielä useamman päivän ajan.

Minkälaisesta ruoasta on kyse?
Orijenin kylmäkuivatut ruoat ovat käytännössä raakaruokaa kuivassa muodossa. Raakaruoka on pakastettu nopeasti, jolloin kosteus on saatu pois. Jäljelle on jäänyt jonkinlainen raakaruokapuriste, josta käytetään nimeä medaljonki. Medaljongit ovat kevyitä ja helppo pilkkoa pieneksi.

Orijen-ruoat valmistetaan Kanadassa ja raaka-aineet pyritään tuomaan mahdollisimman läheltä valmistuspaikkaa. Iso osa lihoista tulee villinä kasvaneista eläimistä ja hedelmät sekä vihannekset lähitiloilta.

Olen viime aikoina miettinyt pääni puhki koirien ruokinnan eettisyyttä ja punninnut vaihtoehtoja. Suosinkin paljon riistaa ja lammasta, joiden olen päätellyt olevan edes vähän parempia vaihtoehtoja. Näistä syistä olen myös näiden ruokien valmistajan vankka kannattaja. Mitä paremmat oltavat ruokaan käytetyillä eläimillä on elinaikanaan, sitä varmemmin minä päädyn käyttämään tuotetta.

Toki joudun tekemään valintoja jonkun verran myös hintojen mukaan. Jos ruokaan on käytetty kokonaisia kaloja roippeiden sijaan, se maksaa. Aina ei ole varaa siihen, että koiran koko ruokavalio koostuu villeistä eläimistä tehdyistä tuotteista. Niillä voi kuitenkin korvata osan aterioista tai sekoittaa tuotetta muun ruoan joukkoon.

Miten kokeilu toteutettiin?

Tito ja Totti saivat kokeilua varten pussin sarjan jokaisesta ruoasta.

Adult - Kana, kalkkuna ja kala
Tundra - Riista, ankka ja kala
Regional Red - Punainen liha ja kala
(Nimiä painamalla löytyy tarkemmat koostumukset ja tuotetiedot.)

Kolmesta pussista riitti kahdelle 22-kiloiselle nuorukaiselle hyvin viideksi päiväksi.

Vietimme juhannuksen saaressa vanhempieni luona. Tito ja Totti liikkuivat siis paljon vapaana. Tuona aikana annoin ruokana ja herkkuina vain näitä medaljonkeja, jotta kokeilu toimisi.

Aterian "valmistaminen" ja tarjoilu

Koska medaljongeista on tosiaan poistettu kaikki kosteus, se tulee lisätä ennen tarjoilua "takaisin". Eli ruokaan lisätään vettä, odotetaan vähän aikaa ja tarjoillaan.

Pussin kyljessä luki, että jokaisen medaljongin päälle tulee kaataa neljä lusikallista lämmintä vettä. Tein työtä käskettyä, mutta jäin kulmat kurtussa katsomaan, miten vesi valui medaljonkien päältä lautaselle. Hmm... Odotin, mutta mitään ei tuntunut tapahtuvan.

Pieni fyysikko iski näppinsä peliin ja aloin pilkkoa vedessä olevia lihapuristeita. No nyt alkoi tapahtua. Hiljaa, mutta varmasti, vesi alkoi pehmentää paloja. En ollut ihan varma, miltä ruoan tulisi näyttää. Jos olisin murjonut kaiken yhdeksi muussiksi, vesi olisi varmasti imeytynyt kokonaan. En kuitenkaan kokenut pienen vesimäärän palojen seassa haittaavan.

Kupit(äidin ja isän keittolautaset) mukaan ja pihalle. Tito ja Totti taisivat tykätä hajusta, koska ne liimautuivat jalkoihini kiinni. Ruokaa! Koirat istumaan ja lautaset nassujen eteen. Ole hyvä! Mussutus vain kuului ja lautaset tyhjenivät hujauksessa. En ihmetellyt, että Totti söi lautasen yhdeltä seisomalta – mutta että Tito!

"Oisko sulla vielä?"

Miten vatsat reagoivat?

Titolla ja Totilla on yleensä hyvä uloste. Kiinteä, mutta ei liian kova. Titolla menee joskus kovalle, jos olen antanut sille liian paljon luuta. Totilla ei ole koskaan tainnut mennä vatsa kovalle. Se kestää luuta huomattavasti paremmin kuin Tito.

Ensimmäisen kokeilupäivän jälkeen uloste oli täysin normaali. Tähän vaikutti tietysti se, että ulos tuli todennäköisesti ruoka, joka oli syöty pari päivää aikaisemmin eli raakaruoka. Vatsa ei ollut kuitenkaan sekaisin, mikä olisi ollut ihan mahdollista, jos uusi ruoka ei olisi sopinut lainkaan.

Samaa ruokaa kuppiin toisenakin päivänä. Nyt pojilta meinasi jo tippua silmät päästä, koska ne tiesivät jo valmisteluvaiheessa, mitä on tulossa. Kolmantena päivänä ulosteet olivat molemmilla pehmeämpiä kuin edellisenä päivänä. Ei kuitenkaan löysää. Ulosteet täyttivät kriteerin "vielä kerättävissä".

Neljäntenä päivänä Titolla oli vielä vähän pehmeä uloste, mutta Totilla ja normaali. Viidentenä päivänä molemmilla oli normaali. Ulostetta ei tullut missään vaiheessa paljon eli ilmeisesti ruoka imeytyi hyvin.

Ruoasta yleisesti
Tito ja Totti tykkäsivät ruoasta paljon. Maistuvuus oli siis erinomainen. Käytinkin loput medaljongit nameina lenkillä. Kun määrät eivät olleet suuria, puristeiden antaminen kuivana ei tehnyt mitään eroa vatsan toimimiseen.

Kaikki maut maistuivat yhtä hyvin. Kumpikaan ei miettinyt, söisikö vai ei. Kaikki syötiin.

Ruoka tulisi näiden kahden ruokana kalliiksi. Voisin kuitenkin ostaa näitä esimerkiksi vaellukselle täydentämään muuta ruokaa. Jos minulla olisi pienempiä koiria tai vain yksi koira, ostaisin tätä mielelläni reissuille mukaan täysravinnoksi.