Joka ilta, kun lamppu sammuu...

Blogia pidempään lukeneet tai minun kanssa jutelleet tietävät, että Titolla on valtava tarve nähdä ulos. Parveke on parasta, kun ovi on auki ja siellä voi hengailla maailmaa katsellen. Jos partsille ei kuitenkaan pääse, Tito keksii jotain muuta. Yhdessä vaiheessa Titon ratkaisu oli makoilla pöydällä(!) minun ollessa poissa. Ihan kiva, mutta jostain syystä ei nyt lämmittänyt mieltäni.

Laitoin Titolle nojatuolin ikkunan viereen, jotta se voisi katsella siitä ulos. Toimi, mutta Tito tykkäsi myös kaivaa tuolia, ja siihen tulikin komeat jäljet kynsistä. Joten ikkunan eteen siirrettin lipasto. Se on ollut täydellinen. Tito voi istua lipaston päällä parikin tuntia ja vain katsella ulos. Se ei vaani, kyttää tai nostele kierroksia. On vain ja katselee.

Tänään aamulla jäin kuitenkin awwww-reaktion kanssa katsomaan, kun Tito nukkui - siinä lipaston päällä. Niin onnellisena ja rentona. Tai päätelkää itse...