Projektia

Täytyy kirjoittaa pienen pieni päivitys. Tottihan ei osaa oikein mitään. Käskystä se osaa... kulkea ovesta, tarttua leluun, päästää siitä irti. Luoksekin osaa tulla, vaikka luoksetulon opettaminen on ollut säälittävää. Toki ollaan naksuteltu, leikitty ja askarreltu asioita - vähän, hyvällä fiiliksellä ja ajatuksella.

Vaikka tuntuu, että teemme kaiken vähän sinne päin, on se ollut ilmeisesti samalla syy siihen, että Totti rrrakastaa tehdä. Narkki, mikä narkki. Seuraaminen on aivan tarhatasolla, mutta eilen ja tänään Totti väläytteli jotain siistiä. Se kesti vain hetken. Niin vähän aikaa, etten ehtinyt oikein tajutakaan. Mutta juuri ja juuri tajusin kuitenkin reagoida ja pistää pirskeet pystyyn.

Tito on osannut seurata aina. Ei korrektisti, mutta sillä on ollut pienestä asti käsitys siitä, että siinä jalan vieressä kannattaa skarpata. Se on hyvä paikka. Se on paras paikka.


Totti... on ollut sitä mieltä, että pidähän kuule tunkkis. (Lue: Se ei oppinut niin kuin Tito.)
Koska Totin ja minun välillä oli pieni kielimuuri, otin tämän heti alusta alkaen sellaisena "ehkä se joskus oppii". Ei tavoitteita, ei paineita, ei hinkkaamista. Olen kuitenkin hiljalleen opettanut ihan pieniä seuraamisen paloja. 1-5 toistoa silloin tällöin. Helpompia ja lyhyempiä harjoituksia ei ehkä voi olla kuin meillä.

Nyt Totti on alkanut yhdistellä. Ja se on yhdistänyt aivan oikein. Ihan itsekseen opiskellut. Edessä on pitkä tie, mutta tätä tietä me etenemme mielellämme.