Eilen oli värikkään viikon loppuhuipennus kulkueen ja puistojuhlan merkeissä. Koska viime vuonna ihmiset valittivat tapahtuman äänentoiston huonosta laadusta, siihen oli tänä vuonna panostettu. Ääntä oli. Sinänsä kiva, sillä musiikki ja kuulutukset kuuluivat aikaisempia vuosia paremmin. Mutta voi hyvän tähden niitä koiraparkoja, jotka eivät alkuunkaan kestäneet meteliä.
Tito on ollut tuossa touhussa pari vuotta sitten mukana. Silloin oli huomattavasti vähemmän ihmisiä ja hälinä oli pienempää. Tänä vuonna osallistujien määrä oli huikea ja meteli ajoittain korvia huumaavaa. Nyt näkyikin paljon koiria, jotka säntäilivät pakokauhun vallassa hihnan päässä joka puolelle. Korvat luimussa, häntä koipien välissä ja selkä kaarella tutisivat. Täytyy sanoa, että ajatus koiran mukaan ottamisesta on hirveän kiva, mutta ne koirat kannattaa ottaa mielestäni vasta puistoon ellei ole täysin varmaa, että pääkopat kestävät kaiken sen alkuhulinan.
Tito ja Totti jäivät kotiin, koska ne eivät sopineet omaan ohjelmaani. Aamulla saivat harjoitella esineiden etsimistä, paikkiksia ja täysiä juoksemista. No probs. Oman ohjelmani jälkeen tulin kotiin ja mestarit pääsivät juoksemaan lisää. Samalla molemmat opettelivat uuden ohjauksen agilityyn ja ihan yhtä nopeasti kumpikin tajusi, mistä on kyse. Ei, minulla ei ole hajuakaan ohjauksen nimestä.
Otin muutaman kuvankin pojista ennen kuin taivaalla ollut huolestuttavan harvinainen valoilmiö katosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti