Voi, Pojat!

Blogia seuranneet varmasti ovatkin jo ymmärtäneet, että eilen kotiutui uusi tulokas, Totti. Pieni poika, johon olen jo syvästi rakastunut. Totin myötä myös blogin osoite muuttui eli siitä tuli dropneusjes.blogspot.fi. Dropneus tarkoittaa hollanniksi lakunenää. Ramia, ensimmäistä koiraani, kutsuttiin sillä nimellä. Nimi toimii kaikkiin koiriin, joilla on märkä, musta kirsu. Kun nimen perään lisää "je"-päätteen, siitä tulee enemmän hellittelynimi ja toisaalta sillä tarkoitetaan jotain pientä ja suloista.

Tässä pientä tiivistelmää eilisestä.
Jonna tuli aamulla hakemaan autolla, joka oli juuri oikea tähän touhuun. Koska Tito tuli mukaan, kotimatkalla olisi jo kaksi koiraa kyydissä. Siis minun mittapuuni mukaan PALJON koiria. Auton piti siis olla iso, semmoinen citymaasturi. Kyllä kelpasikin ajel... istua kyydissä...

En aamulla saanut syötyä mitään, koska juoksin vain paikasta toiseen. Pentua varten olin asentanut kylpyhuoneen ovelle portin ja kitaran vein kellariin. Muuten oli kaikki niin kuin ennenkin. Tämä kertoo hyvin siitä, miten suunniteltu lapsi on kyseessä. Ja lisäripauksen tuo se, että lähetin kasvattajalle varttia vaille saapumistamme viestin, jossa kysyin pennun hintaa... Ja mietittään paikan päällä papereitakin, että mikäs nyt minnekin menee. Ja minä tajusin, että tosiaan, se pitää viedä rokotuksille ja muuta. Tiedoksi, että sählymailan ostaminen olisi helpompaa. Tässä piti jo ihan alkaa miettiä asioita. Onneksi mukana oli maailman parhain Jonna, joka muistutti asioista ja oli aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Ennen paperihommia palloteltiin kaikkia pentuja. Ja aloin tietysti vollottaa, kun kaappasin omani syliin. Kaikki pennut olivat ihania, suloisia ja reippaita, mutta oma on oma. Ja Hottentotti oli minun oma. Se tuntui omalta.

Pentujen pallottelun jälkeen otettiin Hottis-Tottis ulos aitauksesta ja kävin hakemassa Titon. Koska sillä hetkellä pennulla oli suurin turva kasvattajasta, Piia sai pitää pentua, kun minä toin Titon haistelemaan. Tito haisteli, pentu pällisteli ja Tito oli sitä mieltä, että nähty on. Miehet.

Tito otti paikan haltuun heti ja meni omistajan elkein pihalla. Kävi merkkaamassa pentujen (aitauksen) päälle ja häntä pystyssä patsasteli pihalla. Otettiin Titon äitikin pihalle ja Tito oli niin suurta ja mahtavaa. Mutta äidin katsetta oli vähän väistettävä. Ihan hyvä päätös.

Tässäpä poikien tapaaminen ja Titon patsastelua. Tito on kellistetty kyljelleen videolla sen vuoksi, että yksi tyttöpentunen säikähti sitä järjettömän paljon. Tito oli kyljellään maaten vähemmän uhkaava, joten se sai tyytyä tähän järjestelyyn. Näkee, että Tito voisi mieluummin olla jossakin muualla, mutta vaihtoehtoja ei nyt annettu. Hyvin se tuntui kestävän pentujen lääppimisen.

Tito ja Totti - pojat tapaavat ensimmäisen kerran

Jonna leikkasi ja liimasi päivästä videon. Kiitos Jonnalle!

Paikalla oli pari muutakin pentuaan hakevaa ja oli kiva jutella heidänkin kanssaan. Ihan viereen ei tule sisaruksia, mutta kohtuullisen matkan päähän kylläkin. Sitten oli tosiaan paperihommia ja ei muuta kuin nimeä paperiin!

Kahvittelua ja rupattelua, jonka jälkeen tien päälle. Totti jalkatilaan ja Tito takapaksiin. Tito taisi välillä jopa vähän nukkua, mikä on huikeaa. Se ei nuku autossa kirveelläkään, koska on niin kamala olla. Nyt oli vähän parempi näköjään, kun matkalla oli enemmän pituutta.

Totti halusi olla kaikkialla muualla kuin jalkatilassa eli sitä sai työntää alas ja estellä nousemasta koko ajan. Kuola valui ja suupielissä oli kuolakuplia. Tuttu juttu Titon pentureissulta! Mutta sitten loppuivat Totin voimat ja se nukahti. Nukkui jonkun aikaa ja heräsi, koska akut oli jo ladattu. Puklutkin sai aikaan, mutta se oli oma syyni, koska olin pihalla antanut pennuille nameja. Hupsistaa! Oksujen jälkeen uni alkoi taas maistua ja loppumatka menikin välillä nukkuen, välillä toiveikkaasti ylös yrittäen. Voitin nämä ensimmäiset erät.

Kotona Totti kiersi vähän asuntoa, törmäsi naudan nilkkaan ja jäikin sitten siihen. Kun Jonna lähti, syöksyin vielä huutamaan perään, että oliko tuo pentu tänne jäämässä. Kuulemma oli...

Olen elämäni ensimmäistä kertaa virallisesti kahden koiran omistaja. Ja olen tästä erittäin innoissani.

Pojista, sekä Titosta että Totista, tulee myöhemmin esittelyt yläpalkkiin. Itsestänikin saatan jotain runoilla. Ja sitten alkaakin pentupäivittely. Täällä on nimittäin jo raivottu portille, tykitetty kiinni imuriin, tarrattu ohi lentäviin lehtiin ja käyty pyykkituvassa nukkumassa.