Pieni lenkki ja sen jälkeen puistoon. Puistossa otin puisen repusta ja Tito tuntui olevan sitä mieltä, että ottaa sen, jos sitä ei jo kohta anneta. Ilmeisesti viime syksynä tehdyt pohjat ovat siellä jossain hyvässä tallessa. Täytyy sanoa, että tuntuu hyvältä antaa kapula koiralle niin, että se tarttuu siihen varmalla ja pitävällä otteella. Tämän lisäksi se on myös heti istumassa edessä ja odottamassa päättäväisenä, että kuuluu maaginen sana. Tein kolme pitoa, joista ensimmäisestä palkka tippui leukani alta ja seuraavista kahdesta jalkojen välistä.
Tätä me emme tulleet kuitenkaan tekemään. Titon nykyinen lempiaktiviteetti on luvan ja suunnan saatuaan juosta tämän tietyn puiston ympäri niin kovaa kuin pystyy ja niin kauan kuin käsky käy. Iskinpä sitten kapulan koiran suuhun ja annoin luvan singota menemään. Eipä tuo kapulaa miettinyt. Juoksi ja juoksi onnessaan. Vapautus kierroksen jälkeen leluun. Seuraavaksi toiseen suuntaan sama. Tämän jälkeen otettiin metsku repusta ja Tito oli edelleen sitä mieltä, että annan tai itken ja annan sen sille. Metsku suuhun ja menoksi. Siinä minä seison paikallani ja koira kiitää puistoa ympäri metsku suussaan. Lopuksi sai tehdä vielä yhden kierroksen puisella ja sen jälkeen oli "pienet pirskeet".
Loppulenkki istuskeltiin koskella ja käytiin juoksemassa isolla pellolla. Tulipa mieleen, että voisin jaksaa useammin polkea jäljen tuolle kaukaisemmalle pellolle. Viime viikkojen kaikki jäljet on tehty samalle pellolle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti