Kyseinen vihreä Karlie-naksutin on edelleen olemassa, mutta sitä ei voi enää käyttää. Tehokkaan käytön myötä kieli on laiskistunut. Se naksahtaa alas ja viiveellä ylös. Tarkkuudesta ei siis voi puhua. Hoidossa ollut saksanpaimen, Dexter, söi vielä naksuttimen avainlenkin pois ja voisi kuvitella, että naksu olisi jo heitetty menemään. Minä yleensä heitän tavaraa pois, kun ne eivät enää aja asiaansa tai niitä on katseltu tarpeeksi pitkään. Ramille ostettua naksutinta ei kuitenkaan voi heittää pois. Rami oppi sen avulla hakemaan mitä tahansa kolikoista VHS-kasetteihin ja osasi pitää kananmunaakin suussaan. Näiden erityisen tärkeiden taitojen lisäksi Ramin mielestä oli hurjan hauskaa hakea tavaroita. Se toi niitä aina tohkeissaan etutassuja ylpeästi korkealle nostaen. Voi, Rami...
Kun Tito tuli taloon, naksuttimia piti olla enemmän. Halusin, että naksutin löytyy aina, kun sille on tarvetta. Niitä piti olla takkien taskuissa, hyllyjen päällä ja keittiön laatikoissa. Kun siivoan, naksuttimia löytyy yllättävän paljon. Nämä löysin äsken sen kummemmin etsimättä. Veikkaisin, että kuvasta puuttuu ainakin 7 naksutinta - 3 pientä vihreää ja 4 Caniksen sinistä.
Ramin naksutin on tuo oikealla punaisen nappulamallisen yläpuolella oleva vihreä laatikko. Sanomattakin selvää, että pidän eniten peruslaatikkomalleista. Sopivat ainakin minun käsiini. Äänikin on tarpeeksi kova. Punaista nappulamallia käytän lähinnä sisällä tempuissa, joissa Tito on todella lähellä esim. kapulanpitoharjoituksissa. Ääni ei ole nimittäin kovin voimakas. Sininen Everlasting toimii hyvin lapaset käsissä talvella. Alareunassa on teleskooppikosketuskeppi, jossa naksutin samassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti