Sen lisäksi, että tarvitaan varusteita ja "kohdehenkilöitä", on hyötyä myös treeniseurasta. Mikäli ei halua päästä kotipihaansa pidemmälle, ei ole ehkä niin väliä, mitä muut ajattelisivat näkemästään. Jos mielii näyttää kuonoaan kilpailuissa, pääpaino on juurikin silllä, miltä suoritukset näyttävät. Se on kaiketi kilpailujen ajatus. Joku kertoo sinulle, miten sinä ja koirasi suoriuduitte. Tätä arvostelua verrataan muiden koirakoiden suorituksiin ja saadaan aikaan paremmuusjärjestys.
Jotta virallinen tuomari ei olisi ensimmäinen, joka arvioi suoritustasi, voit kääntyä muiden koirakoiden puoleen. Treeniseurasta on siis hyötyä. Useammat silmät näkevät enemmän kuin yhdet. Muiden kokemuksista voi olla itselle hyötyä. Ehkä joku on löytänyt ratkaisun ongelmaan, jonka kanssa itse on paininut vuoden tai kaksi.
Minä olen koiraharrastajana keltakuono. Minulla ei ole kokemuksia monista treeniryhmistä, valmentajista tai kilpailuista. Minä en tiedä mistään mitään, mutta minulla on mielipiteitä kaikesta.
Treenaaminen ryhmässä antaa mielestäni eniten, kun...
... ryhmän jäsenet kunnioittavat toisiaan ja toistensa koiriaan.
... ryhmän jäsenillä on samantyyppiset koulutusmenetelmät. Mikäli koulutusmenetelmät eivät ole samankaltaisia, ryhmäläisten tulisi kuitenkin ymmärtää toistensa toimiaan.
... ryhmän jäsenet haluavat aidosti auttaa toisiaan.
... ryhmän jäsenet haluavat toistensa onnistuvan.
... ryhmän jäsenet voivat tuoda omia ajatuksiaan esiin ilman pelkoa siitä, että vastassa on tyrmäys ja kuurot korvat.
Treenaaminen ryhmässä tekee enemmän hallaa kuin hyvää, jos...
... ryhmän jäsenet aliarvioivat toisiaan.
... ryhmän jäsenet ajavat vain omia etujaan.
... ryhmässä on vaikea saada uusia ajatuksia, ideoita taikka omaa ääntään kuuluviin.
... ryhmässä väheksytään jonkin ihmisen, koiran tai koirakon taitoja ja tekemistä.
... ryhmässä on havaittavissa paheksuntaa ja halveksuntaa.
... ryhmäläiset eivät osaa iloita toistensa onnistumisista.
Mikäli treeniryhmän sisällä on liikaa kysymyksiä, joita ei käsitellä, tulos voi olla hyvin ikävä. Liian monesta kysymysmerkistä tulee nopeasti huutomerkki.
Laji voi olla kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta uskoisinpa, että huono treeniseura on harvemmin tie räiskyvään menestykseen. Te, jotka haluatte harjoitella muiden kanssa, hakeutukaa ihmisten pariin, joiden kanssa on ilo treenata. Treenaamisen kuuluu olla hauskaa, antoisaa, mielenkiintoista ja kehittävää!
Erinomainen teksti :) Just eilen sanoin jollekulle, ettei se päämäärä vaan se matka! Treeniryhmä on toki osa sitä matkaa myös, ja juurikin uusille harrastajille ehkä se kaikista vaikein arvioitava (ainakin itestä tuntuu siltä).
VastaaPoistaLisäisin vielä että ryhmän jäseniltä saa aidosti palautetta. Vaikka joku on voimakkaasti erimieltä on mielestäni kehittävää jos ajatuksen voi oikeasti kyseenalaistaa. Minulla on myös voimakkaat ajatukset monista asioista vaikka keltanokka olenkin, se ei tarkoita silti etteikö minun voimakkaita ajatuksiani saisi kyseenalaistaa perustellusti. Olen jopa vaihtanut mielipidettäni kyseisessä tilanteessa. Kaikista eniten inhoan sitä että omaa ajatustaan ajetaan ainoana oikeana, sellainen tyyppi, oli sitten meriitit minkälaiset vain, menettää kunnioitukseni nopeasti.
VastaaPoistaNäinhän se on! Taisin johonkin tekstiini siitä kirjoittaakin, että pidän kiinni mielipiteistäni niin pitkään, että joku esittää perustellusti paremman ajatuksen. Tai ehkä joku saa minut ajattelemaan asiaa uudessa valossa. Tämän vuoksi ei ole myöskään hyvä, jos treeniryhmässä kaikki ajattelevat "täysin samalla tavalla". Silloin on riski, ettei kukaan tuo uusia kirkkaita ajatuksia mukaan. Onneksi näin käy harvoin, koska viimeistään erilaiset koirat pitävät huolen siitä, ettei sama sääntö päde kaikkiin. :)
PoistaHyvin sanottu. :) Itse treenailen tokoa lähinnä kavereiden kanssa, jolloin treenaiseura täyttää varmasti kaikki "hyvän treeniporukan" kriteerit. ;) Toki treenaan paljon myös yksin, mutta kavereiden kanssa on se hyöty, että voi saada uusia ajatuksia pohdittavakseen tai kaveri voi huomata jotain joka itseltä jää huomaamatta.
VastaaPoistaJotta treenaaminen oli kivaa lajissa kuin lajissa, pitää treeniporukassa olla hyvä henki ja hyvä ryhmähenki johtaa hyviin tuloksiin. :) Toisaalta yksikin mätä omena voi pilata koko korin..
*naur* Nämä "kriteerit" ovat tosiaan minun omia ajatuksiani hyvästä ja huonosta treeniporukasta. Toisinaan hyvin erilaiset persoonat voivat saada aikaan paljonkin hyvää.
Poista... Edellinen lähti hieman keskeneräisenä.
PoistaErilaisuus on rikkaus niin kauan kuin se nähdään rikkautena. Jos se erilaisuus alkaa tarkoittaa kulmien kurtistelua ja niitä selvittämättömiä kysymyksiä, mennään pahasti metsään.
Hyvä treeniporukka on kultaakin kalliimpi, jos tavoitteena on kouluttaa koira siihen pisteeseen, että se pärjää kisoissa. Kisoissa on, lajista riippumatta, tietyt säännöt ja niiden tarkoitus on, että kaikki pyrkivät samaan lopputulokseen. Se miten sinne päästään on sitten toinen juttu. Aina löytyy useita tapoja päästä samaan lopputulokseen. Jokainen kouluttaja on yksilö, samoin kuin koira. Vaikka kuinka ihailisi, jonkun kouluttajan taitoja ja kykyjä opettaa asioita, ei koskaan pysty täysin apinoimaan ketään ja jokaisen on löydettävä se oma tapa tehdä asiat. Siksi on tosi tärkeää, että kuuntelee avoimin mielin mitä muilla on sanottavaa, eikä kesken lauseen tyrmää sitä mitä toinen sanoo. Nimittäin se miten tuo toinen näkee asian on usein kuitenkin erilainen kuva, kuin miten se toinen asian näkee. Kaikessa vaikuttaa ihmisten aiemmat kokemukset ja historia miten asioita on opetettu.
VastaaPoistaOlen paljon pitänyt kursseja, luentoja, kirjoitannut artikkeleita jne. Käytännössä olen huomannut, että parhaiten edistyvät ne, jotka suhtautuvat avoimesti uusiin tapoihin ja käytäntöihin tehdä sama asia, kuin mitä itse on tehnyt aivan toisella tavalla. En tarkoita, että pitäisi suin päin muuttaa omaa toimintatapaansa. Niin ei missään nimessä pidä tehdä. Se mitä kannattaa tehdä on kuunnella avoimesti mitä toinen sanoo, tyrmäämättä tai kommentoimatta sen enempää (toki tarkentavat kysymykset ovat hyviä), sitten miettii tarkkaan omalta osaltaan pystyisikö jotenkin hyödyntämään juuri saamaansa tietoa. Ne asiat mitkä tuntuu itsestä järkeviltä, ovat kokeilemisen arvoisia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka kuinka yrittää tehdä kuten joku neuvoi, voi silti tehdä väärin. Eli itsestä tuntuu, että tekee juuri niinkuin neuvottiin, mutta jos tuo neuvoja olisi paikalla hän kenties huomaisi heti, että joku tärkeä pikku asia olisi pielessä. Tuo pikku asia voi sitten ollakin niin iso asia, että homma ei sen takia edisty ja helposti tulee tuomittua koulutusneuvo, vaikka vika ei ole neuvossa vaan neuvon ymmärtämisessä.
Itselleni on usein tapahtunut niin, että vasta vuosien kuluttua olen oivaltanut mitä joku huippukouluttaja on oikeasti tarkoittanut neuvollaan, jonka häneltä olen saanut. Olen ehkä tyrmännyt hänen neuvonsa, kun en ole sitä osannutkaan oikein toteuttaa eli siis sen sijaan, että tarkastelisin omaa käytöstäni, totean ettei homma toimi (ja syypää olen siis minä itse, kun en tee asiaa oikein). Myöhemmin sitten kokemuksen karttuessa olenkin tajunnut mitä neuvo silloin aikoinsaan ihan oikeasti tarkoitti ja sitten tajunnut kuinka hyvä tuo neuvo oli, jos olisin vain silloin sen tajunnut.
Mitä enemmän tulee ikää ja kokemusta, sitä varovaisemmin tyrmää enää kenenkään ohjeita ja neuvoja. Sellainen "minä tiedän paremmin" asenne kuuluu nuoruuteen ja kokemattomuuteen ja suvaitsevuus ja sen hyväksyminen, että asiat voidaan tehdä monella tavalla, kuuluuu sitten siihen "vanhuuteen". :) Paitsi, jos on mieli avoinna ja kykenee tarkastelemaan omia tekemisiään kriittisesti vaikka kuinka olisi vahvasti jotain mieltä.
Hyviä pointteja, Päivi! Jälleen kerran. :)
PoistaMinä olen itse omasta mielestäni kyllä avoin uusille ja vieraillekin koulutustavoilla. Lähinnä haluan ensin tietää, miksi jollakin tavalla tehdään tai toimitaan. Kun kyseessä on elävä eläin, en lähde suin päin kohtelemaan sitä kuten ohjeistetaan ellen saa järkevää selitystä ehdotetulle toiminnalle. Minä pohdin myös vaihtoehtoja. Ehkä on olemassa toinen lähestymistapa, vaikka ensimmäinen olisikin todettu tehokkaaksi monesti. Mikäli haluaisin vain nopeasti huipulle, en välttämättä jäisi miettimään ja tekemään kaikkea "vaikeamman" kautta.
Olen kuitenkin niin aloittelija, että haluan keskustella, pohtia ja miettiä. Mikäli olisin aivan hissukseen ajatuksistani, ne eivät kovinkaan paljon jalostuisi. Oivalluksia tulee jatkuvasti - joko olen niistä suunnattoman iloinen tai hakkaan päätäni seinään. Miten olenkin voinut olla näin tyhmä ja ajatella näin... Kaikki oivallukset ovat kuitenkin tervetulleita!
Sulla onkin Nova asenne kohdallaan. :) Mutta valitettavan monella ei. Ja kyllä sitä itsekin, vielä lähes 40 koirankoulutusvuoden jälkeen on opittavaa ja rutosti. :) Mutta se on pelkästään mukavaa.
PoistaNo höh, vastaus katosi bittiavaruuteen. Eli olin sanomassa, että sulla Nova onkin asiat hyvin, sillä uskallat kyseenalaistaa, kokeilla ja tunnustaa, jos olet ollut väärässä. Kaikki eivät kuitenkaan niin tee, vaan tosiaankin inttävät vastaan edes miettimättä sitä mitä toinen yrittää sanoa. Mut hei, jos yhtään lohduttaa niin näin lähes 40 koirankoulutusvuoden jälkeen tuntuu yhä siltä, että opittavaa on niin hurjasti ettei siihen taida ihmisikä riittää.
Poista