Muutaman tunnin mukava lenkki auringossa jäällä. Ihmisistä hienosti ohi ja luoksetulot niin tykkejä, että lumi vaan pöllyää. Sitten ollaankin kotiovella. Koira vapaana (viimeinen kerta) ja avaan ovea. Käännyn kohti koiraa, joka säntää sillä sekunnilla nurkan taakse. Naapuri pulassa kahden pienen räksyn ja sotkuisten flexiensä kanssa. Tito siinä metrin päässä aivan innoissaan. "Tulkaa leikkimään mun kanssa!" Juoksen pois ja Tito lähtee tulemaan. Kääntyy tosin välissä takaisin kohti pikkukoiria ja miettii, kannattaako nyt lähteä tuon yhden juoksevan perään. Tuleehan se sieltä sitten.
Onko kaikki nyt pilalla? Tito pääsi nyt varmasti karkaamisen makuun eikä sitä voi koskaan enää pitää vapaana. Siitä on nyt tullut kyläkoira, joka juoksee ovelta ovelle etsimässä ruokaa ja leikkikavereita. Jos vaikka löytyisi tyttöystävä...
Kaikki on nyt menetetty.
Ps. Tito painaa 19,0 kg.
Älä välitä. Ei kaikki vielä ole menetetty. Tai sitten mun koira on tuplasti tai triplasti pilalla.
VastaaPoistaMulla on ollut tänä aamuna niin luuserifiilis ettei ikinä. Varjo tulee hienosti luokse kun näkee tai edes kuulee edessä liikkuvan jonkun, aamullakin sivupolulla ollut koira mentiin ohi niin ettei mitään. Likka juoksee edessäni, tullaan auratulle tielle, ja seuraava mitä tajuan on että se lähtee sillä jumalattomalla huudolla jotain takavasemmalta tullutta russelia kohti. Ei se siinä mielentilassa tajua yhtään mistään mitään. Jää metrin päähän rähisemään, tulee lopulta, mutta aika pitkän ajan ja useamman kääntymisen jälkeen. Sen lisäksi että itellä on sellainen olo että tekisi mieli lyödä pää seinästä läpi, saan vielä kuulla omistavani vaarallisen koiran ja aika paljon muuta.
Niin että en tiedä missä tota enää uskaltaa pitää vapaana. Varjo oppii että kaikkia kohti hyökätään ja kohta koko Kontula on meitä vastaan. Se rähinä kun on leikkiinkutsusta aika kaukana.
Me voidaankin sitten molemmat lukkiutua neljän seinän sisälle...
VastaaPoistaMeillä mennään myös lenkillä muista koirista nätisti ohi, tosin koira on aina hihnassa, täällä kun ei ns. turvallisia lenkkipolkuja tähän aikaan vuodesta ole. Koirapuistossa ja leikkiessä tuttujen koirien kanssa on ihan turha huudella Marneusta luo ainakaan kesken leikkien, ei ole korvia eikä silmiä siinä vaiheessa. Tai siis turha yrittää mitään toko-luoksetuloja, kyllä koira aina säännöllisesti käy omistajia tsekkaamassa että ovat vielä paikalla, mutta ei se siihen jalkoihin jää pyörimään.
VastaaPoistaMuutaman kerran on tullut noita läheltä piti-tilanteita vastaan ja kaikista ollaan selvitty kun emännän äänensävy muuttuu "tulet tai itket hemmetin lujaa ja tulet"- tyyliseksi. Siinä jäävät jopa juoksuinen narttu toiseksi, herra on tähän asti ymmärtänyt viimeistään siinä vaiheessa totella.
...koska meidän kummankin koiran pää kestää niin hyvin jatkuvaa neljän seinän sisällä oloa.
VastaaPoistaArvaas Nova mitä mä olisin tossa kohtaa tehnyt? Olisin mennyt Titon luo ja ottanut sitä tosi napakasti niskasta kiinni ja kertonut isoin kirjaimin mitä mieltä olen sen käytöksestä. Sitten päästät irti ja lähdet poispäin, ihan pienen hetken päästä kutsut ystävällisesti ja palkkaat ruhtinaallisesti, kun tulee.
VastaaPoistaJatkossa sitten koiran on hyvä oppia joku sana, joka tarkoittaa, että lopeta se mitä juuri aiot tehdän. Yleensä se sana on EI, mutta jos et halua käyttää sitä sanaa, niin sano vaikka LOPETA. Jos ei tottele, menet rauhallisesti luo, nappaat niskasta kiinni ja pölläytät (ihan samalla lailla kuin emo tekee pennulleen, kun se on tyhmä). Lähdet kävelemään ja kutsut nätisti koiran luo. Koko tän kuvion ajan se voi olla vaikka liinassa, jotta voit varmistaa ettei pääse kiellosta huolimatta tekemään ei toivotusti. Eli ensin LOPETA, jos ei lopeta pysäytät liinalla, menet luo ravistat, lähdet kävelemään ja kutsut ystävällisesti luo. Tämä konsti tepsii lähes aina ja sen jälkeen on paaaaaaaljon kivampi ulkoilla koiran kanssa, kun se on vapaana.
Päivi N
Tito tuskin pahemmin arvostaisi jos sitä retuutettaisiin niskasta. Ehkä viesti menisi paremmin perille jos sitä heittäisi naksuttimella päähän? ;)
VastaaPoistaNäitä aivopieruja sattuu paremmissakin piireissä. Kyllä ne siitä viisastuu! Meidän nappula karkasi kerran ihmisen luo mutta toistaiseksi on jäänyt ainoaksi kerraksi.