Usein (lue: yleensä) kuulee, että koirakoille toisten koirien ohittaminen on ongelma. Voitte kuvitella, minkälaista meillä on, kun jo ihmisten ohittaminen on projekti. Tässä on kuitenkin edistytty!
 |
| (c) Seppo Louhimies |
Ihmisistä on päästy ohi niin, ettei niistä välitetä ollenkaan. Juuh, näitä kertoja on vähän, mutta niitä on! On myös kertoja, jolloin näen, että Titon häntä alkaa heilua eikä se meinaa pysyä nahoissaan. Se kuitenkin ottaa kontaktia ja pysyy vieressä, vaikka jokainen näkee, että Pentu yrittää hillitä itseään kaikin keinoin.
Tito tervehtii luvan kanssa. Kuvaaja, Seppo Louhimies, oli Titolle uusi tuttavuus. Otin Titon sivulle ja annoin kontaktista luvan mennä tervehtimään. Seppo teki ohjeiden mukaisesti eli käänsi selän, kun Tito pari kertaa yritti hypätä vasten. Tämän jälkeen Tito näytti tyrmistyneeltä ja pettyneeltä. Oli naurussa pitelemistä, kun se oma-aloitteisesti tuli takaisin viereeni istumaan.
Viikko sitten kutsuin Titoa ensimmäisen kerran suurella riskillä. Tito oli kaukana ja väliin tupsahti vieras nainen ja mukana ollut kuvaaja. Kutsuin ja pidin peukkuja pystyssä. Tito käännähtää ja sinkoaa luokse välittämättä naisesta tai kuvaajasta. Palkkaus oli sen mukainen eli leikkiä suurten kehujen kera.
 |
| (c) Seppo Louhimies |
Vähitellen mennään kohti kevättä eli lenkkeilijöitä alkaa näkyä koko ajan enemmän. Hyviä häiriöitä! Kokeilinpa tuossa yhdellä aamulenkillä seuruuta juoksijaa kohti. Jätin lelun takapalkaksi ja seurautin kohti juoksijaa. Hyvää reipasta seuruuta ja vapautus palkalle. Tito juoksi palkalle ja palautti sen epäröimättä juoksijan ohi minulle. Kyllä meikä oli tyytyväinen Junioriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti