tiistai 4. tammikuuta 2011

Joulu ja uusi vuosi

Joulu vietettiin saaressa vanhempieni luona. Tito sai olla Ramin kanssa paljon pihalla ja muutenkin ulkona. Pakkasta ei ollut niin paljon, ettei ulkona olisi selvinnyt. Laitoin koirille ulos ison paksun lampaantaljan. Rami tajusi, että sen päällä voi makoilla, mutta Tito yritti parhaansa mukaan keritä karvat irti nahasta.

Vanhempieni luona on 3 kissaa. Vanhin täyttää nyt keväällä 20 vuotta ja kaksi muuta ovat parin vuoden ikäisiä. Titon totuttaminen kissoihin (lue: kissojen totuttaminen Titoon) ei ole ollut kovinkaan menestyksekästä. Tito on lähinnä riemuissaan ja haluaisi leikkiä kissojen kanssa. Kissat taas pistävät valtavan sirkuksen pystyyn jo nähdessään Titon. Kissat eivät välitä Ramista ollenkaan, mutta kaikki muut koirat ovat hirviöitä. Kissat paisuvat kolminkertaisiksi, murisevat ja sähisevät. Yritä siinä sitten kertoa pennulle, että kissat ovat mukavia eikä niistä pidä sen suuremmin välittää. Kaikki vinkit aihetta koskien otetaan vastaan.

Tito sai joululahjaksi uuden patukan. Nahkaa ja karvaa. Todettu ihan toimivaksi. Rami sai jouluna syödä oikeita luita. Tavallisestihan Rami syö nappulaa ja puristeluita. Nyt oli aika herkutella. Tito sai ensimmäistä kertaa hevosta. Ensin sitä piti kummastella ja pyöritellä, mutta vauhtiin päästyään oli ilo suurimmillaan. Omasta luustaan huolimatta Tito varasti pari kertaa luun Ramilta. Näin törkeää käytöstä en viitsinyt katsella, joten annoin luun takaisin Ramille. Tito on röyhkeä.

Uuteen vuoteen valmistauduin jo elokuussa. Silloin soitin Titolle pauketta tietokoneella ja kattilankannet tipahtelivat yllättävän usein lattialle. Peltejä, aterimia, kattiloita ja kaikkea muuta kolisevaa rämistelin oikeastaan joka päivä. Nyt soitin rakettien ääniä vielä pari päivää ennen h-hetkeä. Aluksi hiljaa ja lopuksi kovaa.

Sitten tuli aatto ja alkoi pauke. Annoin Titolle uuden ydinluun askarreltavaksi, jotta sillä olisi jotain tekemistä. Ensimmäiset raketit kuuluivat kuuden aikoihin. Jos kuului isompi pamaus, annoin Titolle namin, kun pysyi rauhallisena. Välillä Tito nosti päätään ja kuunteli hetken, mutta jatkoi sitten luun syömistä. Ensin minulla oli ikkunat ja verhot kiinni. Kun pauketta oli kuunnelta pari tuntia hyvällä menestyksellä, avasin ikkunan. Nyt pauke kuului jo selvästi. Olin valmiina ja annoin namin aina, kun tuli isompi pamaus. Ei Tito missää vaiheessa ehtinyt ääniä hämmästellä, kun namia jo tungettiin naamaan.

Kymmeneltä lähdettiin ulos. Talon takana on tällä hetkellä uinuva työmaa. Lumen paljoudesta johtuen siellä ei siis tapahdu mitään. Pidin Titon ensin hihnassa. Naksut ja namit jokaisesta pamauksesta. Vartin jälkeen päästin Titon vapaaksi ja jatkoin kävelemistä. Naks ja nami edelleen pamauksista. Raketteja oli riittämiin, koska lähellä on kallioita ja peltoja, jotka ovat ihanteellisia rakettien lähettämiselle. Jossain vaiheessa harvensin naksuttelua ja namin sai enää isoimmista pamauksista. Ennen sisälle menemistä tehtiin vielä temppuja omaksi iloksi.

En tiedä, olisiko Tito pelännyt raketteja, jos en olisi "valmistautunut". En kuitenkaan halunnut ottaa sellaista riskiä, joten yritin pelata varman päälle.

1 kommentti:

  1. Tuo on kyllä hyvä ratkaisu ilotulitteisiin ja muihinkin koviin ääniin. Kyllä sitä kannattaa mieluiten nähdä vähän vaivaa, ettei tarvitse myöhemmin huolehtia pelokkaasta lemmikistä. :)

    VastaaPoista