The circle of tires

Vaikka bussikortti oli eilisten iltatreenien jälkeen hukkaantunut jonnekin ja ukkoskuuroja tuli tasaiseen tahtiin, tämä lauma lähti liitelemään.

Totti yritti saada selkoa pujottelusta, mutta edelleen se on vahvasti sitä mieltä, että kepit ovat tiellä. Koettaa siis mennä niistä läpi. *huokaus*

Tito harjoitteli pujottelun tiukkoja avokulmia ja opetteli itse tekemään tilaa ensimmäisen keppivälin eteen.

Totti teki toisella setillään renkaita ja monikossa siksi, että laitoin kahden U-putken väliin renkaan molemmin puolin. Tulipahan toistoja! Ensin niin, että renkaat olivat luontevasti putkien välissä ja sen jälkeen aloin liikutella renkaita sisään ja sivuille, jolloin ei voinut enää vain tykittää menemään. Renkaita piti alkaa hakea ja niihin piti keskittyä.

Kun erilaisia ympyröitä oli tehty jonkin verran, aloin kääntää Tottia putkesta tullessa renkaiden välistä uuteen putkeen ja sieltä seuraavaan renkaaseen. Lisää haasteita pojalle. Renkaita tehtiin, koska Totti on mennyt tähän päivään asti huomattavati mieluummin kehikosta kuin renkaasta läpi. Tänään ei mennyt kehikosta kertaakaan. Voitto!

Tito teki vielä toisella kentällä (koska kenttiä hyvä vaihdella) muutamia toistoja:
* putken ja puomin erottelua

* putkesta joko edessä olevaan avokulmaiseen pujotteluun tai pujottelun ohi hypylle ja A:lle
* A:ta yksittäisenä – HIENO!

Tuli kyllä erittäin hyvä fiilis, kun kaikki kontaktit olivat hyviä. Pujottelun kanssa oli tekemistä, koska tuo avokulma on vaikea kovasta vauhdista. Pienellä kikkailulla on kuitenkin saatu hommaa nopeasti eteenpäin! Ja eihän se ole kuin viime kuun alusta asti vasta pujotellut näitä oikeita keppejä. Välillä meinaan unohtaa, mutta onneksi meidän maanantainen coach muistuttelee joka kerta.

Totti kokeili viimeisenä vielä uutta hommaa eli agilitya namipalkalla. Olen yrittänyt ennenkin – kerran, mutta siitä ei tullut mitään. Tänään päätin pysyä päätöksessäni. Totti oli kuin tuuliviiri. Se katseli ympärilleen eikä keskittynyt yhtään mihinkään. Jos en käskenyt paikalleen, se spurttaili pitkin kenttää.

Joten ruvettiin hommiin. Ihan äänellä vahvistamalla oikean suuntaista huomiota, mielentilaa ja yhteistyötä. Ei mennyt kauaa, kun Totti luovutti lelun etsimisen suhteen ja totesi namienkin olevan oikeastaan ihan jees. Joten päästiin tekemään vähän toistojakin. Ja kappas keppanaa, koirahan oli varsin etevä, kun mielentila saatiin laskettua reunalla keikkuvasta kupista jonkinlaiseen ymmärtävään tilaan. Ei tippunut rimoja ja Totti tuli ohjauksiin huomattavasti aikaisempaa paremmin.

Olin niin iloinen tästä muutoksesta, että muutamat kontaktitoistotkin tehtiin. Tosin ihan hirveän varmaa suunnitelmaa minulla ei ole vielä Totin kontakteihin. Jotain on tehty, mutta melkein voisi jo kahden vuoden tauon pitää...