Mehän ei käydä ohjatuissa ja piste

Kummallista, ettei tunnu lainkaan oudolta mennä vajaan tunnin matka hallille, treenata 10 minuuttia ja tulla jälleen lähes tunti takaisin kotiin. Kaikkea sitä ihminen... Ja vielä maksankin tästä huvista!

Tänään oli vuorossa ihanan Maijun (ikiTempo) treeneissä kentän laidasta laitaan juostavien pätkien lisäksi vähän pyöritystäkin.

Kootut selitykset tulevat tässä:

• A, pujottelu ja keinu timanttia! Siistiä, miten keinukin alkaa olla jo aika reipas. Tänään annoin keinulle hyvän käskytyksen ja Titohan tiesi, mitä tehdä. Kuuakausi sitten kontaktit olivat vielä uudehkoja tuttavuuksia eli tässä vielä kerätään Titon rohkeutta ja harjoitellaan keinun erottamista puomista ja A:sta.
• Juoksin kovaa, en jäänyt odottelemaan – luotin kerrankin koiraan. Edistystä!
• Muistin käskyttää oleellista ja ajoissa. Kepeille muistin antaa tilaa. Tito myös kesti minun irtoamisen sivusuunnassa. Näin, että vaikeaa oli, mutta Tito teki kepit loppuun.
• Edelleen on vaikea muistaa näin pitkiä ratoja, kun pitäisi juosta samaan aikaan. Vielä ei ole tarpeeksi kokemusta, joten parissa-kolmessa osassa täytyy tehdä ihan jo muistamisen (tai siis uunohtamisen) vuoksi. Kun muistan, saadaan tehtyä hyviäkin pätkiä! Maiju sanoi tänään, että minulta tulee luonnostaan hyviä ohjauksia. Ja sen vuoksi minun ei kannata suunnitella ohjauksia hakaten niitä kiveen, vaan panostaa radan muistamiseen. Ohjaukset tulevat “luonnollisesti” sitten oikealla hetkellä. Mitä se nyt ikinä sitten tarkoittaakaan... Ehkä sitä, että on tullut luukutettua joskus agilityvideoita netistä ihan huolella!

Kummallistahan on myös se, että nyt jopa harmittaa, että näitä Maijun treenejä on enää yhdet jäljellä. Otin siis neljä ohjattua maanantaitreeniä syyskuulle sen vuoksi, että sellainen paketti sattui osumaan nokkani eteen. Mutta ensi kuusta alkaen ryhmä on täynnä emmekä enää mahdu mukaan. Onneksi voi aina kärkkyä tuurauspaikkoja.

Talvikaudeksi on paikka toisaalle, koska onhan se kiva, kun joku suunnittelee radan puolestani. Muuten ei päästä tarpeeksi usein epämukavuusalueelle. Tai siis onhan aina Totti. Sen kanssa ollaan aina epämukavuusalueella!

(Ja siis sen lisäksi, että mehän emme kilpaile, me emme myöskään käy ohjatuissa treeneissä.)