perjantai 2. tammikuuta 2015

N



Syksyllä meikäläisen ja kahden karvakorvan elämään tuli uusi tuttavuus, N.

Jo hyvin alussa N oli mukana meidän lenkeillä, välillä jopa päivittäin. Työn ohella aikaa menee kuitenkin aika tavalla poikien lenkittämiseen, ja jos vielä hyvää seuraa saa koirien lisäksi mukaan, I'm there!

N on alusta alkaen tykännyt Titosta ja Totista. Totin kanssa hänellä taitaa synkata paremmin, johtuen ehkä Totin hillitymmästä lähestymistavasta ja vähemmän hysteerisestä olemuksesta. Ja jokainen, jonka syliin Totti on valunut, tietää mistä puhun. Sen katseelle ei vain voi mitään. Kun Totti tulee viereen ja hetken kuluttua alkaa valua syliin ja kääntyy vielä vähän selälleen, on jokainen myyty. Totti osaa.

N tykkää käppäillä metsässä poikien riehuessa ja äristessä isoille oksille. Se tykkää myös katsoa, kun pojat juoksevat pihaa ympäri. Ja tästä syystä hän sitten aika lailla heti asensi GoPro-hommelin poikien valjaisiin. Ja tykkäähän tuo potkia ja heitellä pojille luntakin.

Pojat ovat N:ään aivan hulluina ja Tito ehti syksyllä tottua siihen, että N tulee aamulenkille mukaan. Oli myös sellaisia aamuja, ettei näin ollut, mutta Tito odotti ja odotti. Aina, kun joku ihminen ilmaantui, Tito oli aivan varma, että NYT SE TULEE! Toiveikkaana se aina huiski hännällään ja odotti. Useamman kerran meinasi jo lähteä kirmaamaan tätä ventovierasta ihmistä kohti, mutta jos tiedustelin, minne matka, muutti mielensä. Ja voi sitä pettymystä, kun ohikulkija kulki tosiaan vain ohi. Mutta heti, kun näkyi seuraava ihminen, alkoi häntä taas huiskia, että kyllä se nyt tulee.

Tänään käytiin hakemassa N:n kotoa kännykkään laturi. N on itse ulkomailla, joten siellä oli kämppä tyhjänä. Mutta voi sitä riemua, kun päästiin poikien kanssa sisään. Molempien silmät loistivat, koska tuoksusta ne tiesivät, missä ollaan. Tito sinkosi heti huoneet läpi ja meni vielä kylppäriinkin. Koska kyllä nyt jossain täytyy N:n olla. Ja sitten takaisin luokseni tuijottamaan kuin kysyäkseen, että missä se nyt on!

Siinäpä siis tuo lisä meidän laumaan. Hihnojen tämä pää toivoo kovasti, että N pysyy laumassa. Hih!

2 kommenttia:

  1. Varovaan! Voi käydä hullusti! Meillä Asuu herra J ja Keikosta J on ehkä muakin kivempi nykyään. J:n syliin voi mennä mun ei ja J:n kanssa voi olla sohvalla mun ei. Keikosta mä kelpaan enää just just viemään sen ulos, ruokkimaan ja treeneihin ohjaajaksi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan poro...
      Tää peli on ehkä menetetty jo kättelyssä. :D

      Poista