We lost our balls...

Pallot ei oo ikuisia

Tässä me olemme hyviä - nimittäin pallojen hukkaamisessa.

* Narupalloja on mennyt ehkä noin 15 yleensä vähän huonon heiton vuoksi. Narupallot päätyvät usein korkeuksiin eli jäävät kiinni puiden oksiin. Käymme aina lenkeillä tarkistamassa muutamat puut, että josko pallot olisivat jo tulleet alas. Yksi narupallo oli pari vuotta - VUOTTA! Kuusessa ja tänä kesänä se oli tipahtanut alas.
* Verkkopallo hukattiin ensimmäisen kerran noin kuukausi sitten aamulenkillä. Heitin sen ja pallo päätyi veteen. Upposi tietenkin, koska eihän tuommoinen verkko mitään kellu. Pojat etsivät sitä pitään ja Tottikin snorklasi pää pinnan alla, mutta tuloksetta. Vesi oli silloin korkealla, joten odotimme veden laskevan. Noh, ennen kuin vesi alkoi laskea parin päivän päästä, tuli pakkaset ja vesi jäätyi. Kun vesi oli laskenut, menimme poikien kanssa murjomaan jäätä. Minä hypin ja pojat kaivoivat. "Missä pallo?" ja poikiin tuli vauhtia. Tito löysi pallon myöhään yöllä. Voi sitä riemua! Sama pallo hukattiin paria päivää myöhemmin lumihankeen ja löydettiin viikko sitten lumien sulettua...
* Dura Foam -pallo - yksi parhaista palloista hukkaantui tänään. Tehtiin mäkitreeniä eli pojat juoksivat mäkeä ylös ja alas. Jossain vaiheessa heitin pallon paljon pidemmälle kun luulin edes voivani heittää. Pimeässä kuului Poing! Poing! ja tajusin pallon menneen jäälle. Ja ne jäät tulivat eilen. Totti lähti perään ja eipä muuta kuin kiljukarjaisu meikäläiseltä, koska Totilla on vähän vaikeuksia, kun punnitaan väliä "pallo - kaikki muu". Sieltä se sitten tuli, mutta niin vastahakoisesti, että täytyi kunnolla leikittää. Sen jälkeen oli koko ajan lähdössä uudestaan katsomaan, minne se pallo meni. En päästänyt. Pallo on halvempi kuin koira.
* Tennispallot - ne ovat kaikki Vantaanjoessa.