Minä yritän niin kovasti tehdä "oikein", että olen jo itsekin ilmeisesti unohtanut sen virheiden toteamisen. Tokihan niitä tulee tehtyä päivästä toiseen, mutta toinen asia on niiden huomaaminen, käsitteleminen ja hyväksyminen. Jälkimmäisellä en tarkoita katselevani sormieni välistä ja laskevani vaatimuksiani. Näen sen ennemmin virheiden tapahtumisen hyväksymisenä. Toteamuksena, että olen tehnyt virheen, mitä siitä opin ja elämä jatkuu itseen kohdistuvan pitkävihaisuuden sijaan.
Viisas äitini päästi minut kuitenkin suurimmista tuskistani kertomalla, ettei kukaan ole täydellinen ja ihmiset tekevät virheitä. Joskus on äärimmäisen helpottavaa kuulla jonkun toteavan näinkin yksinkertaisia asioita.
 |
| Rami muutama vuosi sitten |
Tuttu tunne. Jos mä olen vihainen tai mulla on huono päivä, Stefa heijastaa sen heti. Se on inhottavaa, koska näen että koira liehittelee ja yrittää lepyttää mua ja luulee selkeästi että olen sille vihainen - eihän se ymmärrä että voisin olla vihainen jollekkin muulle! Huono omatunto huonona päivänä ei tilannetta ainakaan paranna.
VastaaPoistaJoskus on tosiaan niitä päiviä, että kaikki menee vain huonosti. Ja kun itse on huonolla tuulella, päivästä tulee vielä huonompi. Siinä on sitten huono oravanpyörä valmis.
PoistaOma virheiden havainnointi-, käsittely- ja hyväksyntäkykyni on kehittynyt huimasti Varjon myötä. Sen kanssa on tullut hakattua niin monta kertaa päätä seinään ja itkettyä välillä muillekin vahinkoa aiheuttaneita virhearviointeja, että niistä on jo pakko ottaa opikseen. Hyväksyntä on minulle nimenomaan sitä, että käsittelen mielessäni (ja mahdollisen toisen osapuolen kanssa) tapahtuneen ja pohdin, mitä itse voisin tehdä toisin, jotta vastaavaa ei enää sattuisi. En laske vaatimuksia nolliin, mutta en odota, että koirani kestäisi häiriöitä tai tilanteita, jotka menevät siltä totaalisen yli. Sietokyvyn rajojen hahmottaminen vain on ollut ja on edelleen todella vaikeaa, ja unohdan usein myös sen, etteivät muut ihmiset luonnostaan tiedä, miten toimia tilanteissa, joissa tietty erityistarkkaavaisuus tai varovaisuus on minulle jo automaatio. Virheet kuuluvat elämään, eikä tapahtuneille asioille jälkikäteen enää voi mitään. Jos kuitenkin pyrkii tekemään "oikein" ja useimmiten onnistuu, ollaan jo hyvällä tiellä.
VastaaPoistaSua nyt ei ainakaan ole päästetty helpolla.
PoistaSeuraavaksi otetaan kultakalat...
Virheet ovat asioita, juttuja ja pelkästään informaatiota siitä mitä menneisyydessä on tapahtunut. Et voi muuttaa mennyttä, mutta sen sijaan hyödyntää tietoa ja tehdä asiat tulevaisuudessa paremmin :). Virheet ovat arvokasta tietoa omasta tekemisestä ja niistä kannattaa opetella tykkäämään! Se on toki helpommin sanottu kuin tehty, mutta omankin suhtautumisen ja asenteen kehittäminen on ihan mahdollista :)!
VastaaPoistaHei, "Anonyymi"!
PoistaAika kaukana olen siitä, että tykkäisin virheistä. Toki tiedän virheistä oppivani, mutta en minä niistä tykkää. :D
Virheitä ei tule, jos ei haasta itseä (ja koiraa). Kai sitä kelluu liikaa turvallisilla vesillä, jos kaikki menee hienosti ilman erheitä. Noh, me polskimme viime sunnuntaina kuralammikossa.
Virheistä tykkääminen on erittäin vaikeaa (mahdottomaltakin se ajoin tuntuu...), mutta kannattaa kyllä harkita itsensä kehittämistä edes parempaan suuntaan, sillä virheitä elämässä tulee väistämättä jatkossakin vastaan :). Asioita voi treenata ja ennakoida, mutta niistä voi halutessaan löytää virheitä ja jopa jatkuvasti omasta mielestään epäonnistua. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että kyse ei ole aina pelkästään niistä konkreettisista tapahtumista vaan siitä millaisena sen omassa päässään kokeen (mihin asioihin keskittyy, millaisia tunteita siihen sotkee...). Mielenkiintoinen aihealue, johon tutustuminen on vaikuttanut positiivisesti omaan ja todennäköisesti koiranikin elämään.
PoistaKovasti tässä yritetään itseä kehittää ja koen harpanneeni aimo askelen oikeaan suuntaan, kun huomaan pohtivani näitä asioita.
PoistaKuulisin mielelläni enemmän, miten itse ajauduit miettimään aihetta ja miten se on vaikuttanut omaan elämääsi. En luonnollisestikaan oleta sinun kertovan syvällisiä pohdintoja elämästäsi - lähinnä pari esimerkkiä kiinnostaisi.
Jotta Anonyymiä ei tarvitse pitää epäkohteliaana, kerron hänen vastanneen pitkällä sähköpostilla. :)
Poista