maanantai 14. marraskuuta 2011

Pakko ravata

Koirathan osaavat liikkua monella tavalla. Löytyy ihan paikallaan seisominen, jolkottelu, väsynyt eteneminen, hiipiminen, kevyt ravi, reipas ravi, letkeä laukka, kovempi laukka, tykitys korvat takana niin kovaa kuin pääsee ja näistä tietysti monia välimuotoja.

Tiedän yhden Rajatapauksen, jolta löytyvät ensimmäinen ja viimeinen mainituista. Kyseinen otus osaa seistä paikallaan ja juosta niin kovaa, että tassut vain hipaisevat välillä maata. Tämä kasvattaa lihaksia tietojeni mukaan aikas yksipuolisesti. Jaloissa on sellaiset muskelit, että Paikkiksellakin kadehtivat. Syvien lihasten, niiden pienien ja sitäkin tärkeämpien, harjoituttaminen jää kuitenkin vähemmälle. Koska Tito ei vapaaehtoisesti raville siirry, se täytyy opettaa.

Yksi reippaan tunnin lenkki (josta siis vartti harjoiteltiin) teki tehtävänsä. Tito kiinni ja minulta hölkkä päälle. Tito ajatteli, että nyt juostaan! No, eipä juostu ja käskin hidastamaan. Tito siirtyi viereeni ravaamaan ja ajatteli, että tässä siis tokoillaan ja pitää juosta seuruussa. Kyllähän se siinä ravasi, mutta tätä minä en halunnut. Käskin siirtymään eteen. Kehuin aina, kun katse oli eteen eikä kohti minua. Jos siirtyi laukalle, käskin hiljentämään. Ravilla kehuin, mutten innostanut.

Tänään otin keppitreenin jälkeen loppulämpän pitkälti ravina. Kerran nosti laukaksi, mutta tajusi heti, että nyt piti malttaa ravata. Katse pysyi koko ajan edessä ( paitsi parista ohitetusta ihmisestä ja koirasta otti kontaktia) ja ravi pysyi tasaisena. Mitään en näyttelyistä ymmärrä, mutta Tito näytti hemmetin hyvältä, kun veti rivakkaa ravia. Selvästi keskittyi tekemiseen ja eikä kertaakaan kirinyt taluttimen nokkaan vetämään. Hihna pysyi löysänä koko ajan. Tätä tehdään nyt lisää, jotta Titon lihaksisto kehittyy entistä paremmaksi. Onhan se hyvässä kunnossa, mutta aina voi parantaa...

3 kommenttia:

  1. Voi, kuulostaa jotenkin niin tutulta. Varjon askellajit on tosin vähän monipuolisemmat, mutta aika vähän sekin ravaa. Peitsaamista sen sijaan harjoittaa kaikissa mahdollisissa väleissä keikkuen kuin kameli. Ja sehän osaa peitsata myös lujaa, joten vauhdin lisääminen on ihan turhaa ainakin mun juoksukapasiteetilla.

    Olen ite sellainen, että voin kävellä tuntikaupalla ja juosta spurtteja, mutta hölkkäämisestä ei vaan tule mitään. Me ollaan harrastettu pyörän vieressä ravaamista, Varjo valjaista lyhyellä remmillä kiinni tarakassa. Ajan kohtuullisen hidasta vauhtia niin että Varjo pystyy ravaamaan vaivatta, ja ravissa se nyt muutaman kuukauden kerta viikkoon pyöräilyllä pysyykin, kun siihen ensin pääsee. Jos aloittaa peitsaten, kiihdytän ja hidastan äkkiä, niin että sen on pakko ottaa jokunen laukka-askel, jonka jälkeen useimmiten tajuaa vaihtaa askellajin raviin. Peitsistä ei vaihda raviin suoraan.

    Ja kyllä, ravaava koira näyttää vaan niin hyvältä.

    VastaaPoista
  2. Heh, kuullostaapa tutulle. Donna ei myöskään tunne askellajia ravi. Menee joko täysillä laukkaa tai sitten pysähtyy katsomaan ja spurttaa taas täysillä.

    VastaaPoista
  3. Meillä myös peitsari. Yrittänyt kaikki maailman konstit, palkkaukset, huomioimiset sun muut kun ravaa nätisti mutta ei, aina tarjoaa ekana sitä hiton peitsiä. Siitä on kokeiltu olla huomioimatta, toruttu, pysähdytty jne.

    Nyt itse opin sen että kun se aloittaa tietyllä tassulla liikkeelle lähdön, se usein sitten ravaa. Kun joku muu tassu aloittaa, se on peitsiä.

    VastaaPoista