Mutta sillä hetkellä, kun tiedossa on ruokaa, koiran ilme muuttuu. Sen silmiin syttyy valo ja se tekee kovasti töitä saadakseen haluamansa. Rami sai eilen tehdä temppuja, joissa riitti makaaminen lattialla. Käytiin läpi perinteiset:
- peukalon näyttäminen, kun kämmen on auki
- pään heittäminen tyynylle
- jalkojen ristiminen monta kertaa puolelta toiselle
- vasemmasta kädestä ei saa ottaa
Rami teki niin innoissaan, että ehdin jo unohtaa, mikä sen voinnin oikea laita on. Päätös olisi helpompi, jos Ramin pää ei enää toimisi - se olisi sokea, täysin kuuro, dementoitunut ja näiden lisäksi vielä fyysisesti huonossa kunnossa. Mitä tehdä, kun toisen pää toimii moitteettomasti?
Olen ollut vastaavassa tilanteessa, ja päädyin lopulta siihen, että koira lähtee ennen kuin on niitä huonoja päiviä niin, että se jo henkisestikään ei enää jaksa kärsimystään.. Päätös oli rankka, mutta tuntuu yhä oikealta.
VastaaPoistaVoimia sinulle ja perheellesi.
Rami on jo vanha, poispäästäminen olisi varmasti oikea vaihtoehto. Parempi päästää pois, ennen kuin tulee oikeasti huonoja päiviä ja paljon kipuja. Itse ainakin haluaisin nähdä koirani iloisena ja onnellisena, vaikka sen olisikin jo aika mennä. Vaikea päätös, joka vaatii voimaa!
VastaaPoistaEn ole itse vielä joutunut vanhasta lemmikistä luopumaan, mutta kuullut olen että usein niistä alkaa näkemään, kun ne on valmiita lähtemään. Ehkä silloin on oikea aika.. Sinä tiedät varmasti itse parhaiten milloin on paras aika luopua.
VastaaPoistaVoimia sulle. Mitenköhän itse koskaan tuosta tilanteesta selviän, kun alkaa itkettämään jo sun puolesta..
Parempi hetkeä liian aikaisin kuin liian myöhään, itsen, oman surun ja erityisesti rakkaimman kannalta. Se on ollut sinulle hieno koira, ole sinä sille hieno ihminen. Tiedän, mistä puhun, Rami varmasti toivoisi jo rakkaimmiltaan rakkainta palvelusta. Paljon voimia.
VastaaPoistaVoi ei :/ Tosi inhottava paikka. Voimia!
VastaaPoistaIhan itku tässä pääsee, kun tiedän miltä sinusta tuntuu. Nuo päätökset ei koskaan ole helppoja eikä niihin ikinä totu vaikka koiria olisi ollut useita. Itselläkin vastaava tilanne lähestyy vääjäämättä Matin kanssa, mutta yritän vaan ajatella, että tärkeintä on se matka mikä koiran kanssa on vietetty. Sen matkan kaunis päätös on se, että löytää voimaa päästää irti, kun sen aika tulee.
VastaaPoistaVoimia, voimia, voimia.
Päivi