lauantai 6. marraskuuta 2010

Hienosti hihnassa ja vapauden iloja

Tito ei paljon hihnassa kulje. Vapaana saa juosta ja hihnassa mennään, kun tullaan lähelle autoja ja muuta sivistystä. Hihnassa pitäisi kuitenkin osata kävellä, joten vaadin vetämättömyyttä aina. Hihnan kiristyessä pysähdyn ja Tito tulee takaisin viereeni. Pyrin palkkaamaan enemmän vieressä kävelemisestä kuin siitä, että Tito palaa vierelleni. Muuten minulla on kohta koira, joka aina tilaisuuden tullen vetää, jotta voi sitten palata viereeni palkkaa hakemaan. Tämä ei ole tavoite.

Yleisesti Tito kävelee hienosti hihnassa. Ärsykkeistä naksutellaan ja koiria katsellaan nameja syöden. Olen harkinnut vetämisen vastaehdollistamista, mutta koska nytkin sujuu hyvin, en ainakaan vielä muuta mitään.

Olen alusta asti palkannut pannan/hihnan laittamisesta tai poistamisesta. Annan siis namin joka kerta, kun laitan pannan tai otan sen pois. Näin kumpikin asia on miellyttävä ja vapaaksi päästyään Tito ei säntää minnekään vaan jää odottamaan namia. Niitä koiria näkee, jotka karkaavat omistajiensa käsistä, kun vapaus koittaa. Namin jälkeen Titon on otettava katsekontakti, josta yleensä palkkaan pari kertaa ja lopuksi vapautan. Toisinaan vapautan heti kontaktista.

Lenkillä vaihtelen suuntaani paljon. Tito tarkistaakin usein, olenko vielä olemassa. Kun Tito pysähtyy ja kääntyy katsomaan, tulenko perässä, joko kehun tai naksautan ja palkkaan. Toisinaan sanon "Hyvä, Vapaa" ja Tito saa jatkaa matkaansa. Jos jään seisomaan paikalleni, Tito tulee omatoimisesti katsomaan, miksi matka ei edisty.

Vapaana tulee tietysti toisinaan koiria vastaan. Ei tietenkään aina meidän kulkureitille, mutta koiria näkyy ajoittain. Tito ottaa vapaana hienosti kontaktia nähdessään toisen koira. Kontaktista naksautan ja palkkaan leikillä. Näin Tito yhdistää vähitellen: Toinen koira ( tai ihminen) - > Nyt nopeasti omistajan luokse leikkimään tai syömään herkkuja.

Viimeisen viikon aikana olen saattanut Titon koko ajan vaikeampiin tilanteisiin. Olemme olleet lähellä ihmisiä, koiria, hevosia, rattaita jne. Näissä paikoissa teen Titon kanssa aina pari temppua. Yleensä Tito saa pujotella jalkojeni välissä tai hävetä (etutassut käsivarrellani ja kuono käsivarren alle piiloon). Näin olen pyrkinyt kasvattamaan Titon työmoraalia. Vaadin siis asioita vaikeammissa paikoissa ja Titon pitää myös osata leikkiä vaikeammissa paikoissa. Lelu/pallo palautetaan ja lelusta taistellaan.


Tito on alkanut kiinnostua hajuista, mikä tuo lisähaasteita. Jos Tito on jäänyt jonnekin haistelemaan, olen mennyt piiloon tai juossut pois. Tarkkana, Poju!

2 kommenttia:

  1. Miten olet opettanut häpeä tempun

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka,
      ensin naksuttelin Titon etutassut käden päälle, ja kun se oli varma temppu, aloin antaa palkkion käden alta. Ensin ne tassut tipahti aina palkan syömisen ajaksi pois kädeltä, mutta toisinaan tuli parempia suorituksia ja pääsin naksuttelemaan niistä. Lopulta Tito tajusi, että etutassut voi pitää kädellä ja samalla syödä nameja sieltä käsivarren alta.

      Poista