Greased Lightning

Tämän vuoden itsenäisyyspäivä oli täynnä ohjelmaa. Päivä kului 3-vuotiaan tytön kanssa puuhastellessa. Hautausmaata, karjalanpiirakoita ratikassa, ruoan tekemistä yhdessä, piparkakkujen leipomista, yhteislaulua ja lopuksi pulkan tuunaus. Innostuin pulkan kanssa askartelemisesta niin paljon, että tekisi mieli tehdä itselle samanlainen. Katsokaa nyt, miten hieno tuli!

Oranssi nauha kyljessä on heijastinteippiä,
jota löytyy myös pulkan takaa sekä vetonarusta.

Kun pulkka oli valmis, se piti heti ottaa käyttöön. Ledeillä ja kimalteilla varusteltu pulkka oli hieno pimeässä. Titolle vetovaljaat päälle, pulkka taakse ja menoksi. Tito oli niin täpinöissään ja tietoinen työstään, että pidin matkan ajan Titon vetoa vastaan. Muuten lapsi olisi viilettänyt hifi-pulkallaan pitkin Arabianrantaa kuin "rasvattu salama". Hienoa oli huomata, että tunnin vetämisenkään jälkeen Tito ei hidastanut vauhtiaan lainkaan. Korvat takana, kunnon nojaaminen valjaisiin ja tasaisesti eteen päin.

Tito yllätti myönteisesti päivällä muutenkin. Vaikka pieni lapsi juoksenteli pitkin asuntoa, leikki jumppapallolla, kävi halaamassa ja silittelemässä Titoa, karvakorva vain makoili, nukkui ja heilutti häntäänsä. Joskus se osaa jopa olla - vain olla.

Haaste otettu vastaan

Ronja haastoi minut kysymyksillä ja minähän vastailen mielelläni.

1. Valitse jokin koirarotu joka on täysin erilainen kuin omasi ja kerro mitä hyvää/toivottavaa/kiehtovaa ko. rodussa, sen käyttötarkoituksessa tai juurissa on.
Luolakoirista en tiedä mitään ja niihin voisi olla hyvin mielenkiintoista tutusta. Mäyräkoiran tai terrierin sinnikkyys voisi olla hyvin palkitsevaa oikeaan kohteeseen suunnattuna. Mäyräkoirat eivät viehätä minua ulkoisesti lainkaan, mutta pakkohan niissä on jotain hyvää olla, koska ovat rotuna järjettömän suosittuja. Terriereiden palkitseminen voisi näin pikaisesti ajateltuna olla huomattavasti helpompaa. Pidän myös joidenkin terriereiden kyvystä hyppiä ja pomppia aivan päättömiä hyppyjä.

2. Jos oma koirasi osaisi yhtäkkiä puhua, mitkä olisivat luultavasti sen ensimmäiset, vahingossa suusta tipahtavat sanat?
Titon suusta voisi päästä ensimmäinen esimerkiksi seuraavat lausahdukset: "Wau, näitkö ton? Mennään kattomaan, mikä se on. Anna edes mun mennä. Annan nyt jo. Mä haluun mennä. Mä haluun!"

3. Onko sinulla sisaruksia? Mitä ja millaisia eläimiä he olisivat?
Isosisko ja pikkuveli löytyvät eli olen nopeasti pääteltynä keskimmäinen. Isosisko voisi olla kaunis riikinkukko ja pikkuveli taas mangusti. Isosisko siis kaunis kuin sateenkaari ja pikkuveli yhteisöllinen askartelija.

4. Jos saisit valita minkä tahansa työn, vaikka sinulle henkilökohtaisesti perustetun ennennäkemättömän toimen, jossa olisi tavallisen hyvä päivätyön palkka, mikä tämä työ olisi ja millaisessa vuorokausirytmissä tekisit tätä työtä? Työ ei kuitenkaan saa olla esim. oma päivärytmi vapaapäivinä tai oman koiran henk. koht. hoitaja tms.
Voisin olla eräopas Alpeilla. Toimisin oppaana eri mittaisilla retkillä eli välillä olisin tien päällä pidempiäkin aikoja. Työnkuvaani kuuluisi opastuksien lisäksi eri reittien suunnittelu ja paikalliseen kasvillisuuteen ja historiaan perehtyminen. Opastuksien väliin jäävällä vapaa-ajalla kuluttaisin lumilautaani.

5.Mikäli saisit valita itsellesi jotain ominaisuuksia eri villieläimiltä, mitä nämä olisivat? Esim. lepakon ns. kaikuluotaus.
Haluaisin olla todella ketterä ja hyvä kiipeilemään. Tämä viittaa siis apinoihin. Voisin kuitenkin lisätä ominaisuuksiin kyvyn juosta niin kovaa, että muut elävät olennot kalpenisivat rinnallani.

6. Onko olemassa koira jonka haluaisit, mitä et voi saada esim. hinnan, ympäristötekijöiden, tarjoamasi olojen tai kennelin suosion takia mitä et voi saada mutta jota ulkoilutat ja treenaat päiväunissasi? Esim. husky, vaikka asut Helsingin keskustassa olosuhteiden pakosta tai Tendingin huippukoirat, vaikka vihaat tokoa.
Tähän täytyy sanoa, että Tendingin koirat ovat hyviä, mutta suurempi syy menestykseen on mielestäni koirien meneminen taitaville ja tavoitteellisille ihmisille. Kyseisen kennelin kasvattajat järjestävät myös korkeatasoisia valmennuksia kasvateilleen, mikä vie koirakoita eteen päin. Kivi on lähtenyt pyörimään jo useita vuosia sitten eikä siihen kerry sammalta enää kovin helposti. Ajoittain tunnutaan ajattelevan, että kyseisestä kennelistä tulevat ovat aivan eri planeetalta kuin muut saman rotuiset. Koiria ne ovat niin kuin muutkin.

Mutta itse kysymykseen; Rekikoirat ovat lähellä sydäntäni, mutta en ottaisi mitään arktista koiraa ellen voisi tarjota sille mahdollisuutta vetotöihin. Tämä ei tarkoita paria kilometriä kerran viikossa talvisin. Perinteiset rekikoirarodut on jalostettu pitkien matkojen kulkemiseen ja minä haluisin sen koiralleni/koirilleni mahdollistaa.

7. Onko olemassa ehdoton ei?
"Ehdottomasti ei" olisi minun näköiseni vastaus. Täytynee kuitenkin alistua ja sanoa, että ehdottomasti on.

8. Onko koirasi ns. pallohullu?
Koirani on hullu ja rakastaa palloja. Se ei kuitenkaan vie palloja kaikille ihmisille toivoen, että joku heltyisi heittämään. Tiedän näitä koiria ja ne ovat rasittavia.

9. Kuuluuko asuntosi sisustukseen ruukkukasveja?
Kuului, mutta sitten tuli Tito the Puutarhuri.

10. Mitä eläinlajia harrastaisit, mikäli se ei olisi koira? (syystä tai toisesta, mieluiten perustelujen kanssa!)
Ehdottomasti hevosia. Jonkun verran olen ratsastanut, mutta en koskaan säännöllisesti. Kaikki kokemukset ovat olleet myönteisiä ja hevoset kiehtovia. Pidän tunteesta, kun voin laukata maastossa kovaa ja tuntea olevani yhtä hevosen kanssa. Olohan on kuin elokuvissa!

Ihan tavallinen työpäivä

Oli ihan tavallinen työpäivä. Kuittisotkujen selvittelyä, asiakkaiden palvelemista, hyllyjen pyyhkimistä, tavaroiden järjestelyä, sähköposteihin vastailemista ja tilausten tekemistä. Mutta sitten kaikki pysähtyi ja työt unohtuivat. Sisään liikkeeseen asteli pieni mustavalkoinen otus.

Humahdus kävi, enkä nähnyt enää muuta kuin pienen paddingtonin. Tuntui, että jokin ulkopuolinen ääni kysyi, saisiko pentuun koskea. Minähän se kysyin, mutten tuntenut ääntäni lainkaan. Olen varma, ettei suuni liikkunut. Jonkinlainen myöntävä vastaus kantautui alitajuntaani ja samassa olin jo lattialla pennun tasolla. Pentu kääntyi minua kohti ja taapersi luokseni niin kuin 7-viikkoisilla on oikeus taapertaa. En tehnyt elettäkään käydäkseni pentuun käsiksi, odotin vain. Ja siinä se oli. Valkoisella hännänpäällä varustettu karvapallo kiipesi syliini ja nuoli naamaani hillittömällä vauhdilla. Unohdin kokonaan, etten pidä siitä, että koirat nuolevat naamaani.

Seuraavan vartin ajan kävelin lämmin karvaton massu kättäni vasten. Sydämestäni löytyi pieni paikka, jonka voi täyttää vain pieni bordercollie.

Kuva kasvattajalta

Läpi harmaan kiven

Tito on saanut pienen elämänsä ajan etsiä viskomiani esineitä pelloilta, metsistä, niityiltä ja kivikoista. Olen vaihdellut maastoja ja yleensä miettinyt, minne esineen/esineet viskaan. Usein olen halunnut vahvistaa jotakin tiettyä asiaa ja sijoittanut esineen/esineet sen mukaisesti.
Tässä joitakin, jotka tulevat tältä istumalta mieleen:

* esineen etsiminen läheltä ja kaukaa
* esineen etsiminen tuulen tullessa tietystä suunnasta
* esine ei ole maantasolla vaan esimerkiksi kivellä tai puskassa/puun alaoksalla
* esinettä ei näy lainkaan eli se on lehtien tai muun alla
* esine on tietyssä kulmassa lähetyspaikkaan nähden
* esineitä on tietty määrä
* esineiden välissä palkkaaminen esineellä, toisella lelulla, ei millään - eli suora lähetys uuden etsimiseen
* keppi muiden keppien joukossa
* koiran täytyy ylittää tie tai puro löytääkseen esineen
* maasto nousee tai laskee jyrkästi
* koiran pitää ylittää harjanne eli sillä ei ole mahdollisuutta nähdä minua etsinnän aikana
* etsinnän keskeyttäminen ja jatkaminen
* maasto niin vaikeaa ryteikköä, että koiran pitää survoa itsensä oksien läpi päästäkseen eteen päin
* koiran lähettäminen suoraan eteen päin, vaikka edessä on vaikea ryteikkö ja sivuilla olisi helpompaa maastoa
* etsimispaikka vilkkaan tien tai puiston vieressä
* koiran täytyy ylittää tai alittaa kaatuneita puita löytääkseen esineen

Erilaisten haasteiden keksiminen on hurjan hauskaa ja tänään viimeksi hihkuin ilosta, kun Tito ensin ylitti virtaavan ojan, syöksyi ryteikköön, jäi sinne kiinni, tunki ja potki itsensä läpi, ryömi parin puunrungon ali, sai hajun esineestä, juoksi hakemaan sen ja kiidätti vauhdilla takaisin. Rapa roiskui ja minusta tuntui kuin olisimme maailmanmestareita.

Learning is its own exceeding great reward.

Sanoin pari viikkoa sitten, että Tito ei nyt oikein tunnu tajuavan tunnaria. Ulkona selvältä tuntunut asia oli aivan mahdoton tehtävä sisällä. Kapuloita piti maistella ja kaikkia kannatti tuoda näytille. Sillähän todennäköisyys kasvaa - kun tuo kaikki. Jonain iltana, koska askartelu tapahtuu aina iltaisin, harjoiteltiin eteisessä ja keksin ottaa kengät avuksi. Että mitä? Ensin yksi kenkä ja käsissä pyöritelty kapula pihtien avulla kengän perukoille. Titon piti merkata kenkä tunkemalla kuono sinne. Parin toiston jälkeen aloin lisätä kenkiä ja edelleen Titon piti merkata kapulalla varustettu kenkä tunkemalla kuono kyseiseen kenkään. Vaihdoin kenkien paikkoja ja Tito oli tehtävässä hyvin mukana. Välillä naksautin ihan vain siitä, että kuulin nenän tuhisevan. Syy, miksi laitoin kapuloita kenkiin, on yksinkertainen. En halunnut antaa Titolle mahdollisuutta koskea itse kapulaan. Halusin saada vain haistelun esille ja oikean kapulan merkkaamisen.

Tästä edettiin siihen, että laitoin kapulat lattialistan viereen. Myös tällä ajattelin minimoida kapuloiden ottamisen suuhun. Kapulaan on paljon vaikeampi tarttua, kun se on kiinni seinässä. Kapulan merkkaamisen tekniikka oli harjoiteltu jo viikkoja sitten eli kuono piti vain tunkea kapulaan kiinni. Tarkalla naksuttelulla sain Titon tajuamaan, että niitä kapuloita ei kuulu ottaa suuhun - vielä.

Nyt tarvittiin kärsivällisyyttä ja tarkkuutta. Tito yritti kovasti merkata vain jonkun kapulan, mutta ajattelin, että se ymmärtää kyllä, kun väärien merkkaamista ei huomioida. Vähitellen hulivilin päässä alkoi raksuttaa ja piuhat yhdistyä. Lisäilin kapuloita seinän viereen ja vaihtelin niiden järjestystä. Tietysti vaihdoin myös itse kapuloita, jottei joku fiksuna etsisi omaa kuolaansa. Aloin siirtää kapuloita kauemmaksi seinästä eikä tämä tuottanut sekaannusta. Pari kertaa Tito yritti nostaa kapulan, mutta tämä oli yleensä tuloksena järjettömistä toistomääristä ja väsymisestä. Joskun minä vielä opin...

Viimeksi pääsimme jo siihen, että lattialla oli 15 kapulaa (3x5 -kuvio) noin 10 cm:n päässä toisistaan. Tito lähti rauhallisesti haistelemaan. Ei koskenut vääriin kapuloihin ja oman tullessa kohdalle, lyttäsi kuononsa siihen kiinni. Jatketaan ja katsotaan, miten tämä etenee. Nyt näyttää hyvältä!