Allergiapäivitys ja kevättä

Kevät tulee ja aurinko lämmittää. Samalla totuus kodin pölyistäkin paljastuu. Kun kevät tästä etenee, alkaa Kepolla erittäin vaikea aika. Silloin allergeenejä puskee ulkoa kasveista ja kotona koirista. Jippii!

Kotioloja on pyritty helpottamaan edelleen ja nyt löytyy kaksiosta jo kolmaskin ilmanpuhdistin. Kahta aikaisempaa tehokkaampi masiina sijoitettiin makuuhuoneeseen ja se on ajastettu tekemään tehokkaimman työn päivällä klo 11-19, jolloin ollaan usein poissa kotoa. Muun ajan puhdistus tapahtuu pienemmällä teholla, jotta hurinaa ei kuuluisi.

Lisäksi keksin huiman idean ja vein kaikki meidän liinavaatteet (aluslakanat, pussilakanat ja tyynyliinat) pesulaan. Ajattelin, että kokeillaan nyt sitten, kun olin useamman kerran kuullut mainoksen helmikuun mankelointitarjouksesta SOL-pesulapalvelussa. En ole koskaan vienyt mitään vaatteita tai kodintekstiilejä pesulaan, joten kerta se oli ensimmäinenkin.

Sänkyyn jätin siis yhdet lakanat, jottei paria viikkoa tarvitsisi ilman nukkua - loput kasseihin ja pesulaan. Pari viikkoa meni ja kävin noutamassa lakanat. Kirkuvan keltaisesta pussista löytyi kotona lakanat, jotka olivat:
* täydellisesti viikattuja
* kuin uusia
* sileitä
* ilman YHTÄKÄÄN koirankarvaa!

Aivan uskomatonta, sanon minä. En ole koskaan onnistunut saamaan karvoja irti lakanoista, vaikka iso osa onkin kuivureissa lähtenyt. Mutta siitä huolimatta on karvakertymiä ollut joka puolella ja tyynyliinat kuin turkispäällysteisiä. Nyt nostin sileät ja kauniit pinot suoraan kaappiin. Päätös: En enää ikinä pese lakanoita itse, kun näköjään varsin kohtuulliseen hintaan saa tällaisen lopputuloksen.

Mainoksessa oli mainittu, että mankelointi vähentää pölyämistä ja lakanat pysyvät pidempään "puhtaina". Laskeskelin, että noin 10 euroa tuli lakanoille kuukautta kohden (2 pussilakanaa, aluslakana ja 3 tyynyliinaa). Ei paha siitä, ettei tarvitse roikotella lakanoita ovien päällä, nyppiä niistä koirankarvoja ja painia sen viikkausoperaation kanssa.

Allergiasta ei sen enempää, mutta keväästä sitäkin enemmän. Tänään piti aamulla jo aloittaa seinien maalaaminen, mutta erehdyin piipahtamaan koirien kanssa ulkona. Ja kuinkas sitten kävikään? Ihan huomaamatta hurahti reipas tunti ulkona, vaikka piti olla maalaushommissa.

Ulkona revin ensin hiuksia päästäni, koska kumpikaan koirista ei osannut kävellä hihnassa. Ei mikään uusi asia, mutta nyt oli vauhti päällä molemmilla. Kun siinä koetin olla jollain tavoin johdonmukainen ja saada homman toimimaan, päästiin lopulta paikkaan, jossa voi surutta päästää koirat vapaaksi. Syy hihnassa venkoiluun selvisikin nopeasti, koska molemmat juoksivat heti puskaan vääntämään torttuja. Molemmilla oli näköjään kova hätä. Sorry, pojat!

Koirat saivat hyöriä tovin omiaan ja sen jälkeen kaivettiin karsta esiin. Yksi koirat kerrallaan kiven päälle ja siitä nopea karstaus. Totista ei lähtenyt melkein mitään ja Titostakin tavallista vähemmän. Turkit ovat olleet hyvässä kunnossa. Paljon ovat syöneet nappuloita muutamalla lisällä, lisänameina ollaan käytetty nyt Oscarin Kalkkunaherkkuja ja Naudanmahaa, kotona mutustelevat puruluita.

Tajusin tuossa vähän aikaa sitten, että nyt oli aika ottaa uudet puruluut esiin, koska jouluna aloitetut Ariston jättimäiset hirvipuruluut ovat vihdoin lopussa. Toinen on kokonaan syöty ja toisesta on enää pieni pala jäljellä. Aikamoisen pitkään kestivätkin! Nyt annoin pari Hirvikärpästä ja yhden isomman kääreen. Hirvikärpäset menivät parissa päivässä parvekkeella pureskellen, mutta kääreestä on vielä iso osa jäljellä.

Puruluut saatu.

Joskus otan puruluut tai raakaluut ulos lenkille mukaan, koska on ilo katsoa koiria, jotka leikkivät ja remuavat luiden kanssa ulkona. Meininki on aivan erilaista kuin sisällä, jossa pojat helpommin käyvät makaamaan ja rauhottuvat syömään. Ulkona riehutaan luiden kanssa ensin vähän aikaa ja sen jälkeen vasta käydään makaamaan. Parasta on, kun voivat mutustella ja samalla ohi kulkee ihmisiä, koiria ja muuta liikennettä. Silloin minulla on aina voittajaolo. Jes, ne pystyvät keskittymään syömiseen, eivätkä häiriinny liikaa muusta maailmasta. Tito ei olisi nuorempana tähän pystynyt, mutta sitten tuli Totti, joka opetti, että nopeat syövät hitaat.

Kun turkit oli käyty läpi, käytiin uudella aikaisempiakin kiviä korkeammalla järkäleellä harjoittelemassa ensin kiviasialle (siinä on kaksi isoa lohkaretta päällekäin), nousemista ja sen jälkeen pois tulemista minun kauttani. Ensimmäinen osa oli helppo ja molemmat pääsivät ensimmäisellä yrityksellä ylös. Alas tuleminen oli Totille helpompi, Titoa jännitti. Se on aina vain sietänyt syliin tulemista, mutta ei ole koskaan itse siihen hakeutunut. Tässä "tempussa" on sama huomattavissa. Totti tulee ihan kiltisti olkapäähäni nojaamaan ja tulee siitä syliini. Titolle pitää sanoa, että tämä on homman nimi ja näin tehdään. Ja sitten se sanotaan vielä uudestaan, jolloin karvapöksy antaa periksi.

Lopuksi etsittiin tietysti lukuisat kerrat lelua. Tito ja Totti kimpoilivat ylös-alas kallioita ja kuoppia. Tito harkitsee menemisensä huolellisemmin, Totti vain menee. Sinkoilun jälkeen istuskeltiin vielä hetki kallioilla ja nautittiin auringosta. Kotiin mentiin mukavan ulkoilun jälkeen hihnat löysällä. Mentiinpä vielä kolmesta koirasta aivan vierestä ohikin suurella menestyksellä. Ehkä yksi parhaista ohituksista, mikä ollaan ikinä tehty! Tito ja Totti eivät edes innostuneet toisista koirista. Katsoivat laiskasti ja sen jälkeen käänsivät katseet eteen. Eivät tulleet tarjoamaan kontaktia, jotta palloa-namia-mitävaan-nyt-heti-koska-tuolla-on-koiria. Ah, kyllä tulikin hyvä mieli.

Katseet ovat tosiaan keväässä ja esimerkiksi lumisten vetojen suhteen on suunnitelmat jo haudattu. Nyt innostavat aivan muut jutut ja vähän hinkuisin jo liitelemäänkin. On edellisestä kerrasta vierähtänyt jo tovi, jos toinenkin. Nyt ollaan niin näppärästi lähellä oikeaa bussipysäkkiäkin, että täältä pääsee ihan hyvin kentille. Josko tänä vuonna menisi. Ainakin katsomaan ja haistelemaan. Täytyy ehkä henkisesti valmistautua tähän jo nyt.

Syntyykö teillä hinkua päästä harrastamaan jotain lajia tai tekemään jotain tiettyä asiaa koirien kanssa juuri nyt? Haluatteko päästä jo suliin metsiin juoksuttamaan koiria, onko aika ottaa lampaat ja koirat pellolle vai väpättääkö tokokärpäsen siivet kenttien kuivuessa?

Ps. Pojista tuli Instakoiria -> @totti_tito_