Yhden yön juttu

Tulipahan kokeiltua ja menestyksellä! Nimittäin Poikien pitäminen parvekkeella koko yön keskenään. Illalla vilkaisin säätiedotuksia eivätkä ne kovin pahaa luvanneet. Pilviä ja leutoa yötä.

Laitoin molemmille pojilla omat matot, koska parvekkeen lattia on betonia. Kuppi vettä ja iltaruoka ripoteltuna pitkin parveketta. Pojat perään ja hyvää yötä!

Aamulla vilkaisin seitsemän aikaan parvekkeella ja meinasin saada sydänkohtauksen. En nähnyt Tottia missään! Tito veti sikeitä oman mattonsa päällä, mutta Tottia ei ollut. Voinen kertoa, ettei tuo parvekkeemme ole mikään kattoterassin kokoinen näyttämö. Ihan vain kolmisen metriä pitkiä ja päälle metrin syvä. Ja minä onnistuin hukkaamaan sinne toisen koiristani. Olihan se siellä lopulta. Ihan perällä näkymättömässä kulmassa.

Takaisin nukkumaan. Ja tiedättekö mitä?! Näin unta, että Totti kuoli. Siitä tuli pannukakku, koska iso kivi oli sen murjonut. Pidin unessa kokoon lyttääntynyttä Tottia ja yritin avata(?) sitä. Se oli siis mallia IKEA-kassi, kun ostat sellaisen uutena. Ja yritin unessa saada Totin takaisin kokoon avaamalla taitokset. Hmm...

Epätarkka aamupainikuva

Heräsin itkuisena *köh* ja menin katsomaan parvekkeelle, siellä ne olivat molemmat. Otin Totin sisään ja halasin sitä. Ihanuusparhaus Tottini. Kylläpä ehdin säikähtää.

Pojat olivat nukkuneet sikeästi ja olivat täynnä virtaa. Ensi yönä pääsevät mökille ja ehkä jälleen ulos nukkumaan. Ulkona on niin mukavan viileää ja pojilla turkkia aikas reippaasti. Bikinirajoja en ole ajanut niiltä kuin kerran reipas kuukausi sitten ja kaikki on kasvanut jo takaisin. Täytynee uusia sekin toimenpide.