A whole new world

A new fantastic point of view
No one to tell us no or where to go
Or say we're only dreaming

Viime vuosi oli kerrassaan vaiheikas. Koirattoman elämän mullistukset eivät kuulu tähän blogiin, joten avaan lähinnä koirapuolta.

Vuodelle 2013 olin asettanut suunnitelmia seuraavasti:

1. Lenkkeily
* Tämä menee nyt uusiksi lähinnä ohitusten saralla. Tito on oikeastaan helppo ohittelukaveri, koska se ei hyöki muita kohti, hauku, murise, sinkoile tai tee muita eleitä, jotka vaatisivat pään lyömistä seinään. Yksi mutta löytyy kuitenkin, Tito tuijottaa. Ei missään nimessä aina, mutta joskus tuijottaa. Tätä olen katsonut läpi sormieni, koska se ei ole hankaloittanut lenkkeilyä. Tito voi ohittaa toiset koirat vapaanakin jalkani vieressä, mutta toista koiraa tuijottaen. Ei se siitä mihinkään lähde, mutta siitä huolimatta tämä ei ole toivottavaa. Tätä on lähdetty jo työstämään hyvin tuloksin, mutta täytyy sanoa, että on tullut pentuajat vahvoina mieleen. Naksuttelut, kääntymiset, tarkat ajoitukset ja muut ovat jälleen lenkkeilymme kulmakivinä. Ensin tuli turhautuminen, että olemmeko aivan lähtöruudussa, mutta tänään huomasin tykkääväni pienestä projektistani.
Lenkkeily on jo paljon rennompaa ja nautin niistä enemmän. Tito osaa yllättävän vaikeissakin tilanteissa kääntää huomionsa minuun ja eikä se jumita niin usein. Tosin eilen oli aivan jäätävä jumitus, kun iso hoffi näytti siltä, että aikoo syödä Titon siltä seisomalta. Tito nosti hännän ylös ja katsoi takaisin, mutta pystyi kuitenkin ottamaan minuun(kin) kontaktia. Edistystä on tullut siinäkin, että ruoka on maistunut lenkeillä paremmin. Johtunee siitä, että yksi kito ammottaa vieressä avonaisena ja imuroi kaiken, minkä voi.
* Tuttujen ihmisten ja etenkin koirien kanssa lenkkeily. Tavoite on säilyttää samat kriteerit niin yksin kuin muidenkin kanssa lenkkeillessä.
Tätä ei olla ajatuksella harjoiteltu, mutta on tässäkin tapahtunut paljon oikeaan suuntaan.

Lenkkeilyn osalta ehkä se valtavin muutos on ollut se, että olen lukuisia kertoja lykännyt remmin jonkun muun käteen ja sanonut, että tulen kohta tai menkää te edeltä. Eli pipo löystyy löystymistään...

2. Jänikset
* Me lähdemme Kivikkoon metsästämään jäniksiä ja toivon, ettei minuutin mittaisia painajaisia enää tule. Titohan tulee takaisin yhtä nopeasti kuin lähteekin, mutta siinä on noin minuutti liikaa.
Höpö höpö, me mitää menty Kivikkoon harjoittelemaan. Pupuja nähtiin meidänkin suunnalla ja pari kertaa kävi hupsis eli Tito otti vähän spurttia. Kuitenkin saimme paljon onnistumisiakin eli pupuista luopumisia. En missään nimessä hyväksy pupujen perään lähtemistä, mutta tadaa, en enää vetele ranteita auki, jos niin käy.

3. Agility
* Pohjien hyödyntäminen ja palasten kokoaminen kokonaisuuksiksi - toisin sanoen kaikkien esteiden suorittaminen varmaksi. Samalla joudun päättämään muutamaan asiaan, minkälaisen suorituksen todella haluan.
Krhm... Aksattiin, välillä paljonkin. Opin itse liikkumaan paremmin ja tajuamaan, missä Tito on omiaan. Tekeminen oli antoisaa ja vietimme upeita hetkiä kentillä. Syksyllä käytiin viikoittain hallissa, mutta koska en pitänyt hallin pohjasta, jäi aksaaminen siihen. Uutta treenimahdollisuutta en ole talveksi katsonut, mutta eipä aksalle olisi niin aikaakaan. Koska kohta tulee lunta...
Esteet eivät vieläkään ole hanskassa, mutta tämä ei haittaa ollenkaan ja tiedän, ettei kyse ole siitä, etteikö koira osaisi. Se osaa nimittäin kaiken sen, mitä olen sille opettanut. Tito väläytteli loppusyksytä upeita kontakteja ja niistä on hyvä jatkaa keväällä.
* Jonkun osaavan koulutukseen osallistuminen.
Kävin Skogsterin opissa, mutta se ei liittynyt oikein agilityyn.
* Keväällä ehkä mölleihin, mutta syksyllä viimeistään kisoihin.
Hoh, mikä vitsi.

4. Toko
* Muutaman kuukauden ajan tässä taas treenattu ja viimeksi tänään aamulla Tito oli aivan käsittämättömän upea. Tekisikö syksyllä jo mieli näyttää muillekin, miten upea se on?
Itseltä ei löytynyt ajatusta tähän lajiin koko vuonna kuin sykäyksittäin silloin tällöin. Sellaista on turha näyttää kenellekään.

5. Nenätyöt
* Jälkeä jatketaan, koska se osoittautui hauskaksi lajiksi. Tämän vuoden tavoitteita ovat ainakin pitkät jäljet, hyvät janatyöskentelyt ja alustojen vaihtelut. Tähän mennessä Tito on ajanut vain minun tallaamiani jälkiä eli kokeillaan myös muiden tallaamia.
Muutamia vain tehtiin ja kaikki minun tallaamia.
* Esineitä etsitään ja harjoituksia vaikeutetaan entisestään. Tito on etsinyt myös muiden hajuisia esineitä, mutta tänä vuonna toivottavasti vielä enemmän. Esineiden määrää ja etäisyyksiä kasvatetaan.
Tätä tehtiin jonkun verran, mutta Titolla on ollut vähän pallo hukassa ja kehittymisen sijaan on tullut takapakkia. Joitain aivan mielettömiä suorituksia tuli toki nähtyä, mutta over all ei ollut kovin vakuuttava.

6. Vauhtilajit
* Talvella kelkkaillaan ja helmikuussa kisoihin. Tarkoitus on mennä Titolla ja Varjolla, joiden treenaaminen on jo aloitettu.
Kelkkailtiin - PALJON. Tämä on niin meidän juttu ja onnekseni meiltä lähtee pariinkin suuntaan hyvät lenkit, joita tahkottiin. Matkat kasvoivat ja pisimmät lenkit olivat noin 20 km:n mittaisia.
Kisaan ei saanut osallistua kahdella koiralla, joten kisat vähän jäivät. Titon ja Varjon vedot olivat parhaimmillaan suurenmoisia!
* Lumien sulettua kokeillaan pyöräilyä ja mahdollisesti Kickbikea. Koska omista varusteista löytyvät vain mummopyörä ja Jamiksen Supernova, täytyy jostain hankkia joko se pyörä tai Kickbike. Juokseminen ei ole vielä mahdollista oman selkäni takia, mutta toivottavasti pääsemme kesällä myös crossailemaan.
Ei käyty pyöräilemässä, mutta Kickbike kotiutui onnistuneesti. Erittäin tervetullut peli, jolla onnisui kätevästi ravuuttaminen ja kovat vedot. Crossaamisesta voin edelleen vain uneksia.

Vetojen merkeissä oltiin myös televiissiossa kolmeen kertaan, mikä oli uutta.

7. Temput
* Uusia temppuja opetellaan enemmän kuin edellisenä vuonna ja uusiin temppuihin liitetään vihje.

Tito oppi uusia temppuja jonkun verran, joista mielestäni hauskin on takajaloilla pomppiminen. Se on niin hupsun näköinen siinä! Vihjeet... En osaa.

8. Minä
* Opettelen pitämään omista arvoistani kiinni enkä annan muiden vaikuttaa tekemisiini niin kuin on välillä päässyt käymään.
Ehkä se tärkein tavoite, joka vihdoin alkaa luonnistua!
* Päätän etukäteen selkeästi, minkälaisen suorituksen haluan ja keskitän ajatukseni sen toteuttamiseksi.
Päätän ja päätän... - tilanteet elää!
* Pidän treenituokiot lyhyinä, aktiivisina ja järkevinä.
Paljon kehitystä tapahtunut tässä ja osaan jopa tehdä vain pari toistoa ja lopettaa kesken vauhdikkaiden treenien, jos mielessä käy, että tauko olisi paikallaan.
* Opettelen käyttämään vihjeitä!
Hmm...

Muuta
* Titoliini jää keväällä viikonlopuksi saareen vanhemmille hoitoon, koska käymme siskoni kanssa Tukholmassa. Nyt lähteminen ei tunnu lainkaan niin kamalalta ajatukselta kuin vuosi sitten.

Kävin Tukholmassa ja Tito sekä kissat olivat yhtenä kappaleensa palatessani.
* Haluaisin viedä Titon näyttelyyn ja täysin huumorilla. Olisi kiva tietää, mitä mieltä joku täysin vieras ihminen on Titon ulkonäöstä. Jos karvakorva saisi jonkun järkevän tuloksen, ei tarvitse enää kuin kisata, jotta Titosta tulisi valio. Kätevää.
Tito kävi Match Showssa ja kokemus oli uusi meille molemmille. Voisin viedä toistekin jonnekin vähän pienempään showhun. 
* Kesällä vaeltamaan kenties parin koirakon kanssa. Karhunkierros houkuttelisi, koska olen kuullut siitä paljon hyvää.
Millä ajalla patikoimaan ja millä selällä ne varusteet kannetaan?
* Teen inventaarion Titon tavaroista ja myyn ylimääräiset tarvikkeet pois.
Tein inventaariota ja heitin pari rikkinäistä lelua pois. Myyminen jäi vuodelle 2014.
* En hanki koiranpentua vuonna 2013.
Well... Epäonnistuin tässä(kin) tavoitteessa, mutta Totin tuleminen on ollut kaikkea muuta kuin epäonnistumista.

Try to call me a failure!

Vuosi ei siis ollut mikään menestys tavoitteissa. Koen kuitenkin saavuttaneeni enemmän kuin pitkään aikaan. Menestys tapahtui minun sisälläni. Rakkautta ja naurua, surua ja itkua. Ihania ihmisiä, suuria tunteita ja paljon ajatuksia. Tervetuloa vuosi 2014 - me olemme valmiita tuomiisi koitoksiin!