Summa summarum

Aktiivinen viikko takana!
Joka päivä touhutaan ja opetellaan kamalan tärkeitä asioita eli riehutaan ja rymytään. Hyvä on, välillä tehdään oikeastikin hyödyllisiä asioita.

Keskiviikkona Totti sai rokotuksensa. Vähän myöhässä, mutta jollain ihmeen kaupalla pentu selvisi hengissä. Rokotusten jälkeen kakara pääsi ensimmäistä kertaa Ojankoon. Taidettiin käydä kentällä kolme kertaa. Ensin vain leikkimässä ja juoksemassa yhdellä kentällä. Seuraava setti tehtiin pk-puolella ja Totti sai rymistellä sellaista metalliputkea läpi. Mari piti pentua kiinni ja päästi, kun pentu halusi mennä putkeen. Minä hoidin palkkaamisen ja kentällä juoksemisen pennun kanssa. Kolmas setti otettiin agikentällä ja Totti pääsi juoksemaan oikeaa putkea. Ensin lyttyyn, sitten pidemmäksi ja lopulta mentiin kovaa vauhtia mutkaputkea. Hyvin leikki ja jaksoi riehua. Rauhoittui vielä lelu suussa ihan lopuksi. "Treenien" jälkeen Totti pääsi juoksemaan Marin koirien kanssa ja eipä kestänyt kauan, kun se jo huiteli jossain puiden seassa kavereiden kanssa.

Illalla oli Titon vuoro päästä aksaamaan halliin. Ei tehty muuta kuin erilaisia kieputuksia aidoilla. Ah, miten vaivatonta ja sulavaa. Treenikaveri kommentoi, että meneepä se pienellä ja helpolla ohjauksella. Tajusin siinä, että tosiaan, en heilu enää ihan niin pahasti kuin pari vuotta sitten. Ei ole kiire eri ohjauksiin ja koira tuntuu sopivasti sormissa. Ja tuo osasi vielä käyttäytyäkin.

Eilen Totti oli töissä ja hipi-hiljaa koko päivän. Alussa kuului pari inahdusta, että oiskohan oven takana joku. Kukaan ei kuitenkaan tullut pelastamaan, joten se siitä sitten. Päivän aikana Totti leikki ison aussien kanssa pariin kertaan ja kävi niinkin hassusti, että unohdin Totin yhteen huoneeseen sen aussien kanssa. Vähän ote lepsunut, kun näin pääsee käymään. Titon kanssa olin niin hysteerinen, ettei vastaavaa olisi voinut tapahtua. Katastrofihan tästä nyt sitten seurasi. Kun muistin koirat ja menin niitä katsomaan, molemmat makoilivat lattialla. Oh my!

Käveltiin vielä töistä kotiin eli Totti oli suht valmis painumaan unille tämän jälkeen. Niin olin minäkin, mutta kun toinen koira odottaa kotona, ei voi mennä nukkumaan. Eli Titolle vetovaljaat niskaan, potkuri parvekkeelta, valojen ja heijastimien kiinnitys ja ulos. Ensin lämmiteltiin hyvä tovi ravilla ja sen jälkeen otettiin eri pituisia vetoja. Yhteensä lenkkiä tuli noin 15 km - käytiin Vantaan rajoilla, mutta ei uskallettu ylittää rajaa. Ei nyt pimeällä sille puolelle... Viimeisimmästä vetokerrasta on aikaa - paljon. Ja Tito hoiti homman kotiin niin perkeleen hyvin, että sai palloa välillä palkaksi. Ohitukset menivät ihan nappiin ja olin vain yhtä hymyä koko matkan. Puolessa välissä Tito pääsi uimaan jokeen. Oli ihan pimeää, kun käskin pojan veteen ja sinne pinkoi. Ja juoksi takaisin kuin ammuttu ennen kuin ehti veteen koskeakaan. Oho, siellä oli ranta täynnä sorsia. En ollut huomannut. Onneksi kaakattajat väistyivät ja Tito pääsi lopulta sinne veteen. Osan loppujäähkästä Tito sai ravata pallo suussa, koska se tykkää siitä. Huomasin muuten, että potkurin pulloteline on myös mainio palloteline.

Tänään mentiin aamupäivästä saareen ja vaikka Totti ei saanut aamulla yhtään ruokaa, se oksensi kahteen eri bussiin. For real!? Siinä sitten siivoilin, minkä pystyin. Saaressa saivat juosta pitkin metsiä ja kallioita, mikä tiesi lisääntyvää ruokahalua. Enkä voinut antaa Totille ruokaa vieläkään, koska oltiin kohta lähdössä jo takaisin kotiin. Tämä ei nyt ihan toimi. Täytyy keksiä jotain. Eipä tullut ainakaan pukluja kotimatkalla! Hehheh.

Mutta vaikka kuinka on matkustaminen julkisilla kahden pahoinvoivan koiran kanssa aivan syvältä, en vaihda pois kaikkea sitä mahtavuutta, mitä tämä parivaljakko tuo elämääni.